Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Suomalaiset asuvat entistä ahtaammin: "Huonepinta-alaa ei tarvita enää tavaroiden varastoksi" – Pienten asuntojen kaavoittamisessa voi kuitenkin piillä riski

Rakennuskonserni YIT:n kestävästä kaupunkikehityksestä vastaava johtaja, Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti Juha Kostiainen sanoo, että ratkaisu kasvukeskusten korkeisiin asuntohintoihin ja vuokriin löytyy markkinoita ymmärtämällä. –Tehdään sitä lisää, mitä ihmiset arvostavat, hän summaa blogissaan . Tämä tarkoittaa Kostiaisen mukaan lisää tarjontaa urbaaniin ympäristöön ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. –Kun halutaan asua hyvillä ja usein siis kalliilla paikoilla, neliöistä voi joutua tinkimään. Toisaalta taas monet asiat tarjoaa juuri urbaani ympäristö. Pienten asuntojen kauhistelijat pitänevät ääntä tänäkin vuonna ja vakuuttavat, että näissä epäinhimillisissä asumuksissa elävät ihmispolot eivät tiedä, mikä heille itselleen on hyväksi, hän kommentoi. Kostiaisen mukaan asuntojen koon pienenemiseen liittyvät olennaisesti kuluttamisen muutos ja digitalisaatio: huonepinta-alaa ei hänen mukaansa enää tarvita asioiden varastoimiseen. –Tosiasiassa konmarien, suoratoistopalveluiden, e-kirjojen tai vain yleisen omistustarpeen hiipuessa huonepinta-alaa ei enää tarvita erilaisten asioiden varastoimiseksi. Vähempi tila riittää, kun kaikkea vanhaa ei varastoida varmuuden vuoksi. Keskiluokkakin on löytänyt second hand -tuotteet ja kierrätyksen. On järkevämpää panna pieneksi jääneet lastenvaatteet ja -tavarat kiertoon kuin odottaa, että josko tavaroille olisi käyttöä vuosien päästä, jos perhe sattuu kasvamaan. Kostiainen huomauttaa samalla, että ilmastomuutoksen hillitsemiseksi asuinpinta-alaa pitäisi muutenkin pienentää, ei kasvattaa. "Asuntojen pieneneminen on huolestuttavaa" Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on Kostiaisen kanssa kuitenkin toista mieltä. Hän näkee asuntojen pienenemisen myös huolestuttavana ilmiönä. –Meillä on pientä asuntokantaa poikkeuksellisen paljon. Siitä seuraa se, että eriytyminen asuinalueiden välillä kasvaa, hän kommentoi Helsingin Uutisille . Helsingin Uutisten mukaan Helsingin seudulle viime vuonna valmistuneiden asuntojen keskikoko oli 60 neliötä, mikä on 17 neliötä vähemmän kuin vuonna 2012. –Ei ehkä enää ole asianmukaista sanoa, että alueelliset erot ovat pieniä. Erityisen vaarallista Vaattovaaran mukaan on ilmiö, jossa yksittäisille asuinalueille kaavoitetaan lähes yksinomaan pieniä asuntoja, jolloin ihmiset joutuvat esimerkiksi perhekoon kasvaessa muuttamaan alueelta pois saadakseen suuremman asunnon. Tästä seuraa hänen mukaansa jatkuvaa muuttoliikettä, juurtumattomuutta ja sitä kautta asukkaiden turvattomuudentunne kasvaa. Vaattovaara on käsitellyt asiaa myös yhdessä professori Antti Joutsiniemen kanssa Tieteessä tapahtuu -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Siinä he varoittavat uusista jakolinjoista. –Pääkaupunkiseudun ja erityisesti Helsingin väestön kasvun ja kukoistuksen taustalta löytyy koko joukko aivan uudenlaisia väestörakenteen, segregaation sekä köyhyyden tai toimettomuuden haasteita tai ongelmia, he sanovat. Vaattovaaran ja Joutsiniemen mukaan Suomessa on totuttu ajattelemaan, että alueelliset erot kaupunkiseutujen sisällä ovat kansainvälisesti vertaillen pieniä ja että tilanne on tässä suhteessa hyvä. –Emme kuitenkaan ole varmoja, kuinka osuva tämä kuvaus on. Jos koulutuserot pääkaupunkiseudulla eri alueiden välillä ovat kuusinkertaiset ja tuloerot kolminkertaiset, ja jos kasautunut huono-osaisuus maan pääkaupungin sisällä lähes 90-prosenttisesti keskittyy yhdeksi isoksi alueeksi, jonka sisällä yli 40 prosenttia ihmisistä elää monitasoisesti huono-osaisissa naapurustoissa, ei ehkä enää ole asianmukaista sanoa, että alueelliset erot ovat pieniä.” ”Muuttoa jarruttaa varainsiirtovero” Juha Kostiainen ennakoi kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien asioiden palaavan keskustelunaiheiksi Suomessa sekä vaalien että sote-uudistuksen takia. Hän nostaa yhtenä ongelmakohtana esiin vaatimukset toisaalta työn perässä muuttamisesta ja toisaalta koko Suomen asuttuna pitämisestä. –Vaaleissa takuuvarmasti vaaditaan ja luvataan ”pitää maa asuttuna”, vähemmän esitetään uskottavia vaihtoehtoja sopivista ja kustannustehokkaista keinoista. Poliittisessa retoriikassa ei välttämättä ole kiinnostava kysymys, haluavatko yksittäiset ihmiset elää syrjäseuduilla ”pitämässä maata asuttuna”. Työn perässä muuttaminen olisi monin tavoin toivottavaa, mutta hapertuva kiinteän omaisuuden arvo on monesti liikkumisen esteenä, ehkä palataan keskusteluun ”romutuspalkkioista”? Muuttoa, myös kaupungin sisäistä sopivamman asunnon perässä, jarruttaa varainsiirtovero, joka ei tuota muuta lisäarvoa kuin tuloa valtiolle. Yhtä hyvin voitaisiin palata partaveron kantoon, joka nykyisessä hipsterimuodissa saattaisikin olla aivan mainio tuloautomaatti valtiolle, Kostiainen toteaa.