Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Pentti Karppanen oli veteraanien hyväntekijä: teki satoja havuseppeleitä ja auttoi juoksevissa asioissa

Veljeni Pentti Karppanen nukkui ikuiseen uneen 5.12.2018 Orivedellä pitkän sairauden murtamana. Hän oli kuollessaan 82-vuoden ikäinen. Pentti syntyi 27.8.1936 Karjalan kannaksella Sakkolan pitäjän Röykkylän kylässä. Hän oli täysiverinen Karjalainen ja sotiemme evakko. Tämä Karjalaisuus ja isänmaallisuus heijastuikin hänessä koko elämän ajan. Kahden evakkomatkan kokemukset, sodan kauhut ja kodin- ja kotiseudun menetykset jättivät nuoreen poikaan lähtemättömät vaikutukset. Ensimmäinen evakkomatka alkoi talvisodan syttyessä 31.11.1939, Pentin ollessa 3-vuotias. Lähtö oli nopea, koska Kiviniemen siltaa jo pommitettiin. Ensimmäinen evakkopaikka oli Kylmäkoskella Taipaleen kylässä, josta sitten siirrettiin Orivedelle Isokorpeen. Keväällä 1942 alkoi muutto takaisin Karjalan kannakselle. Aluksi monissa eri tilapäismajoituksissa, kunnes jouluksi valmistui oma talo entiselle kodin paikalle. Kesällä 1944 aloitti Venäjä suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja taas oli lähdettävä evakkoon. Toinen evakkomatka suuntautui ensin Äänekoskelle, josta sitten siirrettiin Saarijärvelle. Siellä perhe vietti sitten seuraavan talven. Sota loppui syyskuussa 1944, ja isäkin pääsi pitkän sotareissun jälkeen vihdoin perheensä pariin. Orivedelle muutto tapahtui keväällä 1945, Pajukannan kylään Sakkolan tilan piharakennukseen. Orivedellä perheen oli hyvä olla, mutta vielä oli yksi paikkakunnan vaihto edessä. Perheen lopulliseksi sijoituspaikaksi oli määrätty Punkalaidun, jonne sitten muutettiin 1947. Nämä nuoruusajan kokemukset ja se että oma isä palveli rintamalla ovat, varmasti vaikuttivat siihen, että Pentistä tuli Suomen itsenäisyyttä arvostava ja veteraaneja kunnioittava henkilö. Tätä kunniavelkaa hän maksoi toimimalla pitkään sotaveteraanityössä Orivedellä. Hän oli pitkään veteraanijärjestön sihteerinä ja hoiti ansiokkaasti veteraanien juoksevia asioita. Varmasti nousee satoihin Pentin tekemät havuseppelten määrä, joita on viety veteraanien haudoille ja muistopatsaille vuosien saatossa. Näistä hänen ansioistaan veteraanijärjestön hyväksi häntä muistettiin arvostetulla veteraanipalkinnolla 2016, jota jakaa Kaatuneiden muistosäätiö. Näitä tunnustuksia jaetaan vuosittain kolme kappaletta, ja Pentti oli tiettävästi ensimmäinen siviilihenkilö tämän tunnustuksen saadessaan. Kunniakirjassa lukee ”Sotaveteraanien avustamisesta ja muiston vaalimisesta Orivedellä tehdystä pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä. ”Veljenä voin vain todeta, että tämä tunnustus meni oikealle henkilölle. Pentin lapsuus- ja nuoruusvuodet olivat sodan sävyttämät, mutta vähän elämän myöhemmistä vaiheista. Punkalaitumelle muuton jälkeen jo nuorena poikana joutui maatalon erilaisiin tehtäviin. Omaa rahaakin kaivattiin ja sitä saatiin sen ajan maaseudun töistä, turpeennostosta, joenperkauksista ja maitokuskinakin tuli oltua. Tuleva puoliso Hilkka löytyi naapurikylästä Loimaan puolelta. Armeija kutsui nuorta miestä palvelukseensa Santahaminaan. Helsingistä löytyi myös työpaikka vanginvartijana. Perhekin lisääntyi tyttärellä Sirpalla. Sitten tuli käytyä poliisikoulu ja nuoremman konstaapelin paikka Helsingissä. Sivutöinä tuli hoideltua talonmiehen tehtäviä ja kotitilan töitä ja asioita hoidellessa. Suurkaupunki ei kuitenkaan ollut Pentille mieluisa asuinpaikka. Unelmien täyttymys oli kun Orivedelle avautui 1966 poliisin vakanssi täytettäväksi. Tähän hänet valittiin ja muutto jo lapsuudesta tuttuihin ja mieluisiin maisemiin toteutui. Talo rakennettiin kirkon viereen ja mökkipaikka hankittiin Teerijärven rannalta. Mökkitontilla riittikin monenlaista puuhaa ja teranssilta oli ilo katsella lastenlasten ja lastenlastenlasten temmellystä rantahietikolla. Sosiaalisena henkilönä oli Pentillä monia muitakin harrastuksia, ja järjestötoimintaa. Karjalaisjuurisena tietysti Karjalaseuran toiminta oli sydäntä lähellä. Monien juhlien organisoija ja kyykkäkisojen pelaajana ja järjestäjänä Pentti oli aktiivinen ja osallistuva. Karjalaisten asioita hän hoiteli myös Sakkola Säätiössä hallituksen jäsenenä. Monia muitakin harrastuksia ja toimintoja hänellä oli kuten reserviläistoiminta ja lentopalloharrastus. Minulle Pentti-veli oli kuin toinen isä. Oman isämme kuoltua nuorena joutui vanhemmat veljet neuvomaan opastamaan ja auttamaan meitä nuorempia monissa käytännön asioissa. Olen tästä saamastani avusta suuresti kiitollinen. Muisto hyvästä veljestä tulee säilymään ikuisesti. Kiitollisuudella veljesi Pekka Karppanen