Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Näin syntyy lapsipolitiikan kannustinloukku: alle neljä prosenttia kotihoidon tuelle jäävistä vanhemmista on miehiä

Kotihoidon tuki on suomalaisen perhepolitiikan paras ja kauhein asia. Siksi sitä ylistetään ja kirotaan vaalikaudesta toiseen. Kotihoidon tukea maksetaan, jos perheessä on alle 3-vuotias lapsi, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Tukea maksetaan myös muista perheen alle kouluikäisistä lapsista, jotka alle kolmivuotiaan rinnalla hoidetaan kotona. Järjestelmä on sen verran antelias, että monet keskituloiset vanhemmat jäävät kotiin lapsia hoitamaan 5–6 vuodeksi. Näin käy, kun lasta kannattaa hoitaa kotona kolmivuotiaaksi asti, minkä jälkeen syntyykin jo toinen lapsi. Politiikan puheenparressa ja Kelan virkakielessä puhutaan vanhemmista, mutta käytännössä kyse on äideistä. Kelan tilastot paljastavat, että kotihoidon tukikauden alkaessa alle neljä prosenttia (3,87 %) kotiin jäävistä vanhemmista on isiä. Kääntäen ilmaistuna kotihoidon tukikausien aloittamisesta vastaavat 96-prosenttisesti äidit. Tiedot käyvät ilmi Kelan tilastollisesta vuosikirjasta . Siinä tarkastellaan, jatkavatko perheet lasten hoitamista kotona vanhempainrahakauden päättyessä. Vanhempainrahan maksaminen päättyy, kun lapsi on noin yhdeksän kuukautta vanha. Vuonna 2015 vanhempainrahakausia päättyi 56 962. Kotihoidon tukea alettiin tämän jälkeen maksaa 47 536 perheelle. Kotihoidon tuki on suosittu sosiaalietuus kaikissa väestöryhmissä: 83 prosenttia perheistä tarttui vuonna 2015 mahdollisuuteen. Kotiin jäi aluksi isä vain neljässä prosentissa niistä perheistä, joissa hoitaja oli jompikumpi vanhemmista eli isä tai äiti. Jossain vaiheessa kotihoidon tuen kestoa lastaan hoiti kotona 4 203 isää vuosina 2015-2017. Tilastotieto koskee niitä 47 536 perhettä, jotka alkoivat tukea hyödyntää vuoden 2015 aikana. Toisin sanoen alle yhdeksässä prosentissa tukea käyttäneistä perheistä isä oli edes jonkin jakson ajan kotihoidon tukea saava lapsen hoitaja. Päivähoitomaksut lisäävät kotihoidon tuen houkuttelevuutta Tilastoja ei voi lahjoa eikä totuutta muuksi muuttaa: kotihoidon tuki on leimallisesti äitien sosiaaliturvaetuus, vaikka se ei etuusmuotona ole millään tavalla sidoksissa sukupuoleen. Kotihoidon tuki ei paperilla näytä ruhtinaallisen suurelta. Kyse on osittain näköharhasta. Tuki muuttuu yllättävän suureksi, kun perheen taloudellisessa yhtälössä otetaan huomioon, että toisessa vaihtoehdossa perhe saa maksettavakseen satojen eurojen kuukausittaiset päivähoitomaksut. Yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta tukea maksetaan 338 euroa ja kustakin seuraavasta alle kolmivuotiaasta 101 euroa. Kolme vuotta täyttäneestä alle kouluikäisestä lapsesta perhe saa kotihoidon tukea 65 euroa. Tulosidonnainen hoitolisä on enintään 181 euroa kuukaudessa. Jos kotikunta maksaa kotihoidon tuen kuntalisää, korvaus lapsen tai lasten hoitamisesta kotona kasvaa melko suureksi. Tuki on veronalaista tuloa, mutta käytännössä vanhemman tulot jäävät sen verran pieniksi, että verotus ei niistä kovin isoa siivua leikkaa. Kotihoidon tuen kerryttämät tulot ovat kuitenkin sen verran suuret, että pieni- tai keskipalkkaiseen työhön meneminen ei ole järin houkuttelevaa. Palkkatuloja syövät verotus ja edellä mainitut päivähoitomaksut. Näin syntyy kannustinloukku, joka on yksi keskeinen syy siihen, miksi naisten työllisyysaste on Suomessa huomattavasti matalampi kuin miesten. Lapsia saaneiden naisten työllisyysaste on Suomessa matalampi kuin naapurissamme Ruotsissa. Puoluejohtajat huutavat kilvan perhevapaauudistusta Perhevapaauudistus! Sen toteuttamista hokevat niin pääministeri Juha Sipilä (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kuin oppositiojohtajat Antti Rinne (sd.), Pekka Haavisto (vihr.) ja Li Andersson (vas,). Eduskuntavaaliväittelyissä he ja muut puoluejohtajat esittelevät jos jonkinlaisia perhevapaamalleja. Osa poliitikoista haluaa kiintiöidä kotihoidon tukea erikseen äideille ja isille. Paljon puhetta on kuultu niin sanotusta 6+6+6-mallista, jossa molemmat vanhemmat saisivat vanhempainrahakauden päättyessä itselleen oikeuden kuuden kuukauden hoitovapaaseen. Kolmannen puolivuotiskauden käyttäjän perhe saisi valita vapaasti. Osa poliitikoista puhuu kauniisti perheiden oikeudesta valita vapaasti, kumpi vanhemmista hoitaa alle kolmivuotiasta lasta kotona, mikäli tätä ei haluta laittaa päivähoitoon. Valinnanvapautta painottavat muun muassa keskustalaiset, kristillisdemokraatit ja siniset. Ihan kiva juttu, mutta perheiden valinnanvapaus on voimassa jo nyt. Jos siitä pidetään kiinni, pieniä lapsia hoitavat jatkossakin kotona äidit. Jos poliitikot sen sijaan haluavat tasata äitien ja isien työelämään osallistumisessa havaittavia eroja, he kiintiöivät osan kotihoidon tuesta isille. Kenenkään isän ei edelleenkään olisi pakko hoitaa lastaan kotona, mutta siinä tapauksessa perheen oikeus kotihoidon tukeen olisi kestoltaan huomattavasti lyhyempi kuin nyt. Tuen isäkiintiö pakottaisi miehet tekemään arvovalintoja Kiintiöimisen etuna olisi se, että silloin pienten lasten kotihoitoa arvona kannattavat isät joutuisivat itse tekemään peilin edessä henkilökohtaisia arvovalintoja. Nyt heidän on kovin helppoa kannattaa lasten kotihoitoa, kunhan siitä vastaa äiti. Harvassa perheessä vanhempien välinen tuloero on niin suuri, etteivätkö molemmat vanhemmat voisi olla vuorollaan lastaan kotona hoitamassa. Lapsipolitiikan kuumimman kannustinloukun purkaminen vaatii poliitikoilta rohkeutta. Ilman sitä yhteiskunnassa harvoin tapahtuu suuria muutoksia.