Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Pyry ja Janika panivat puut nurin ja elämän sekaisin

On Aapeli-myrsky ja Tapani-myrsky, mutta minulta eivät unohdu Pyry ja Janika. Ne raivosivat kahden viikon välein loka-marraskuussa vuonna 2001. Olin kummankin myrskyn alkaessa kaupungissa töissä, kun kotiväki ilmoitti, että sähköt ovat kotona maalla Nokian Sarkolassa poikki. Ei se sinne valoisaan ja lämpimään toimitukseen haitannut, mutta totuus valkeni, kun lähdin kotiin. Humps! Suuri kuusenlatva pyyhkäisi melkein autoni kylkeä, kun Janika-myrskyssä 15. marraskuuta ajoin illalla pimeässä kotiin. Puita oli kotitiellä ristikkäin, poikittain, kasoittain. Myös naapuri pyrki kotiinsa, ja yhdessä yritimme repiä suuria kuusia tieltä pois. Eihän se onnistunut, tietenkään. Toinen naapuri tuli moottorisahansa kanssa avuksi, mutta lopetti aikeensa heti alkuunsa, kun näki puiden seassa retkottavan sähköjohdon. Vaihdoimme reittiä ja yritimme kotiin toista kautta: sama juttu. Puita tiellä poikittain. Kun viimein pääsin kotiin, siellä odottivat mies ja tylsistynyt puolitoistavuotias. Kysyttäessä kumpi olisi mukavampi saada nopeammin kotiin, äiti vai sähköt, lapsi oli valinnut sähkön. Yöstä tuli levoton. Lapsi oli paranemassa vesirokosta ja kutisevat näppylät olisivat tarvinneet helpottavaa suihkuvettä. Lämpötila talossa laski nopeasti niin, ettei lisäpeittokaan riittänyt. Yöuni oli hytistessä ja lasta tyynnytellessä pinnallista koiranunta. Kun aamulla laskin jalkani lattialle, se oli kylmä kuin olisin kävellyt jäällä. Aamukahvia ei saanut keitettyä. Rasvaisia hiuksia ei saanut pestyä. Hampaidenpesuun ei ollut vettä. Aamuehostus oli tehtävä kynttilän valossa. Kännykkä piippasi tyhjenevää akkuaan. Kun aamun valjettua lähdin töihin, näkymä metsissä ja teidenvarsilla oli kuin kuuluisalta Raatteentieltä: keskeltä katkenneita kuusia, juuriltaan irti temmattuja kuusia. Puita tiellä ja metsissä pitkittäin ja poikittain. Sähköjohdot lojuivat maassa ja puiden seassa. Kurjuutta kesti kolmatta päivää: ei ruuanlaittoa, ei kahvinkeittoa, ei lämpöä, ei suihkua, ei wc-käyntejä, ei tv:n lastenohjelmia. Oli vain paljon pitkäveteistä aikaa lapsen kanssa kynttilänvalossa ja pikkuinen takkatuli. Silloin todella ymmärsin, miten hieno asia on sähkö. Tapanin myrskykin vuonna 2011 toi meille sähköttömän vuorokauden, mutta ah, kun Aapeli koitti, en varautunut siihen mitenkään. Ei tarvinnut. Kiitos kuuluu säävarmalle sähköverkolle, jonka rakentaminen etenee Suomessa: sähköt piilotettiin pari vuotta sitten maan alle. Niinpä meillä ei ollut Aapelin riehuessa hädän päivää. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.