Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Sorateiden hoito on tienpitäjän taitolaji – jos tien perusrunko on vääränlainen, sitä ei paranneta vain kulutuskerroksien ajamisella

Monet soratiet ovat muodostuneet vanhojen kulkuteiden mukaisesti ja niiden vanha runkorakenne ei kestä nykyaikaista raskasta liikennettä. Huonoimmat olosuhteet ovat kelirikkoaikana keväisin ja pidempinä sadejaksoina varsinkin syksyisin, jolloin kosteuden haihtuminen on hidasta. Esimerkiksi puutavaran tai soran lyhytaikainenkin kuljetus rasittaa heikkorunkoisia teitä. Raskaat ajoneuvot painavat tien keskustaa, reunat nousevat ja silloin veden kulku sivuojiin estyy. Näin syntyy velliintynyt tienpinta. Kaikki lapset tietävät, että jos vesilätäkköä maa-aineksen päällä vähän aikaa "lätkyttää" niin kuraa siitä syntyy. Velliintyneen kulutuskerroksen vaihtaminen ei auta kuin hetkellisesti, jos tien perusrungosta ei saada vettä pois. Aikanani opetettiin soratietä parannettaessa seuraavia perusasioita. Tien perusrunko muotoiltiin ensin kaarevaksi niin, että vesi poistui sen pinnalta ja osin tien rungosta sivuojiin. Tie- ja liittymärummut toimivat sekä sivuojia myöten vesi johdettiin laskuojiin. Vasta sen jälkeen lisättiin kulutuskerrosta. Tiehöylä on nykyään harvinainen näky sorateillä ja sen sijaan käytetään erityyppisiä tasauslaitteita, joilla tien riittävää muotoa ei pysty tekemään. Sivu- ja laskuojien tukkeutuessa sorateiden rungot eivät pääse kuivumaan. Kulutuskerroksien ajamisella ei yksin soratietä paranneta, jos tien pinta ja perusrunko on tasainen tai monin paikoin väärin päin kaareva. Kun päättäjät vähentävät jatkuvasti valtakunnallisella tasolla tiemäärärahoja, pienenevät rahamäärät on suunnattava päätiestölle, että kasvavan liikenteen vaatimukset tulisi turvattua. "Kurapolkujen" hoidossa ei pidetä juhlapuheita, leikata nauhoja, kamerat eivät välähtele eivätkä ilmaiset mainoskuvat äänestäjiä varten tule lehtien palstoille. Näistä edellä mainituista syistä kärsivät sorateiden käyttäjät ja jatkuvat moitteet saavat tienpitäjät. Tienpitäjän onneksi pohjoisesta tulee välillä "pakkasukko", joka löysät jäykistää. Kirjoittaja on tehnyt ja seurannut tienpitoa vuodesta 1966.