Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Meidän pitäisi olla huolissamme leipäjonojen vakioasiakkaista – jostain on löydyttävä poliittista tahtoa muuttaa sosiaalihuollon suunta

Vuonna 2019 on aika äänestää maahan hallitus, joka elvyttäisi hyvinvointivaltion. Uutenavuotena en taikonut, vaan keskitin energiani kamppailuun köyhyyttä vastaan. Olen akateeminen työtön, diakoniopiskelija ja leipäjonojen satunnainen asiakas. Leipäjonot eivät ole pelkkä häpeäpilkku. Niitä tarvitaan, koska yhteiskunnan rakenteissa on turvattomuutta. Niitä tarvitaan elämän saumakohdissa: kun tukien maksatus viivästyy, työnhakija on saanut karenssin tai pesukone leviää. Kaikki jonoissa kävijät eivät ole riippuvaisia niistä. Sen sijaan vakioasiakkaista meidän kuuluisi olla huolissamme. Jostain on löydyttävä poliittista tahtoa muuttaa sosiaalihuollon suunta, ennen kuin palaamme syytinkitupien aikaan. Ruokapankit tekevät tärkeää työtä ruokahävikin eliminoimiseksi. Välillä niistä saa luksustuotteita, kuten tuoreyrttejä ja eksoottisia hedelmiä. Moni käy niissä hakemassa vaihtelua makaronintäytteiseen ruokavalioonsa. Makaronin jakaminen ei ole kummoista hyväntekeväisyyttä. Köyhillä on tarvetta myös vitamiineille. Ravinnolle, joka elvyttää aivotoimintaa. Jonoissa silmään pistää niin sanottu köyhäinruoka, kuten "pastaa juustokastikkeessa". Tuossa foliopussissa on dekstroosiin ja tärkkelykseen upotettua rakettispagettia, joka lehahtaa oksennukselle. Sen ravintoarvo on alhainen, ja ilman lisukkeita se aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia. EU-kassissa on myös hyödyllisiä tuotteita, kuten maitojauhe, joka sopii kahvimaidon korvikkeeksi. "Nötkötti" ei inspiroi kaikkia lihansyöjiäkään. "Pastaa juustokastikkeessa" taas on ääriolosuhteiden tuote, joita maailmanlopun ennustajat keräävät ydinlaskeuman varalta. Se ei sovi ravinnoksi niin sanottuihin normaalioloihin, eikä niille, joilla on terveyshaasteita. Haitallisinta se on mielenterveydelle. Se lamauttaa mielen. Huolissani olen jonojen senioreista, niistä, joilta puuttuu taloustaitoja ja niistä, joiden asuminen on puutteellista. Jonojen heikoimpien tuotteiden (kuten pakastettujen einesten) käyttäminen voi olla terveysriski, jos niitä ei valitse oikein. Marttaliiton ohjeistamana antimilla elää hyvinkin. Silti kaikista ei ole innovoimaan aterioita kolhiintuneista lantuista. Joillekin parasta ravintoa on einespizza tai kolmioleipä. Nämä ilahduttavat opiskelijaa enemmän kuin jauhot ja ryynit. "Pastaa juustokastikkeessa" on metafora maamme henkiselle tilalle, kuvaavampi kuin elegia maailman parhaasta peruskoulusta. Toivon, että vuonna 2019 osaamme valita päättäjiä, jotka uskaltavat maistaa tuota mönjää ja kokeilla sillä elämistä. Makuelämystä ei löydy hyvinvarustetuista elintarvikeliikkeistä, vaan sitä tehdään vain köyhäinavun tarpeisiin. Eriarvoistavan ruokatuotannon aika on nyt ohi. Suomella on varaa nostaa tukia tasolle, joka palauttaa köyhien ihmisarvon. En tunne ketään, joka valitsisi elämän EU-kassin antimilla, jos vaihtoehtona olisi palkkatyö. Kirjoittaja on YTT, diakoniopiskelija, kokemusasiantuntija