Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Suomessa arvokkaat luonnonvarat luovutetaan ulkomaisille kaivosyhtiöille lähes minimaalista korvausta vastaan – Suomi tarvitsee kaivoslain uudistamista

Suomea hallitaan edelleen etuvetoisella työllisyyspolitiikalla. Hallitusten päätavoitteita ovat kerta toisensa jälkeen korkea työllisyysaste ja sen saavuttamiseen käytetään runsaasti ministeriöiden ja eduskunnan aikaa ja rahaa. Meille työn tekeminen on kansallinen itseisarvo, eikä siinä mitään pahaa. Samaan aikaan olemme kuitenkin valmiit luovuttamaan kallisarvoisia luonnonvaroja lähes korvauksetta ulkopuolisille. Kärkevin kritiikki kohdistuu maaperämme rikkauksien omistamista ja käyttöä koskevaan kaivoslakiimme. Siinä missä muissa maissa valtio suurelta osin omistaa myös nämä luonnonvarat, meillä ne luovutetaan ulkomaisille kaivosyhtiölle lähes minimaalista korvausta vastaan. Verukkeena käytetään jo loppuun kulunutta argumentointia siitä, että tällä tavalla houkutellaan ulkomaisia kaivosyhtiöitä investoimaan malmin etsintään ja prosessointiin. Kaivoshankkeet kun kestävät vuosikymmeniä ja niihin sisältyy suuria riskejä. Eikö tämä riskinotto olisikin juuri valtion tehtävä, kun tiedetään, että maaperässämme olevat rikkaudet ovat sitä peruspääomaa, jonka määrä maailmanlaajuisesti hupenee ja josta tulevaisuudessa ollaan valmiit maksamaan moninkertaisesti? Valtion tehtävänä on huolehtia jokaisesta sen kolmesta pilarista: työstä, maaomaisuudesta ja rahoista (pääomasta). Myös kansallisen rahan puutteeseen on turha vedota. Maailmalla on tällä hetkellä rahaa enemmän kuin koskaan kansallisesti strategisten tuotannonalojen kehittämiseen. Vertauksen vuoksi voisi kysyä, kuinka sodan jälkeisellä köyhällä Suomella oli varaa polkaista hetkessä pystyyn kansalliset metsä- ja metalliteollisuudet, joiden toiminta on jatkunut näihin päiviin saakka. Jo vuonna 2013 professori Arto Lahti esitti, että valtion osallistuminen kaivostoimintaan noudattaisi Norjan mallia. Siinä missä Norjassa öljyn myynnistä kertyvät varat sijoitetaan rahastoon, meillä kaivosoikeuksien myynnistä kertyvät varat vastaavasti rahastoitaisiin ja käytettäisiin strategisten tuotannonalojen kehittämiseen. Toisena vaihtoehtona voisivat olla velkakirjat, jotka luonnonvarojen omaisuudenhallintayhtiö laskisi liikkeelle. Suomi voisi hänen mukaansa ottaa lainaa investoidakseen kasvuun. Syntyvä teollinen toiminta jalostaisi arvokkaita, harvinaisia malmeja ja muita teollisia mineraaleja maailmanmarkkinoille. Tällä tavalla toimi aikoinaan kansallisen kaivostoiminnan lippulaiva Outokumpu-konserni. Paitsi että se pyöritti kansallista kaivos- ja jalostustoimintaa, se kehitti metallijalostuksessa edelleen käytössä olevaa teknologioita, joiden maailmanlaajuinen markkinointi toi lisäbonusta Suomen kansantalouteen. Kaivostoiminnasta syntyy huomattavia ympäristöriskejä. Tulevaisuudessa myös näiden osalta määräyksiä ollaan kiristämässä, mikä varmasti vähentää ulkomaisten yritysten investointihaluja. Pahimmassa tapauksessa ympäristövahingot maksatetaan veronmaksajien kukkarosta, kuten jo olemme nähneet. Suomi tarvitsee kaivoslain uudistamista ja siihen kiinteästi kytkeytyvää kansallista jalostus- ja tuotantopolitiikkaa. Kirjoittaja on metsänhoitaja.