Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Mika Kalakoski jäi neljäksi päiväksi jumiin Etelämantereen hurjaan lumimyrskyyn – tällainen on suomalainen tutkimusasema mantereella, jossa kukaan ei asu

Kun myrsky nousee Etelämantereella, ei auta kuin odottaa sen väistymistä. Ilmatieteen laitoksen Finnarp-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski sanoo, että odottaminen on melko äänekästä. Teltan kangas paukkuu ja tuuli suhisee. Ulos ei kannata lähteä. Ilman myrskylaseja silmäkuopat täyttyvät lumesta hetkessä. Sitä paitsi 5–10 metrin päässä teltasta voi jo kadottaa suuntavaistonsa ja eksyä. Vessatarpeet hoidetaan avaamalla teltan lattia ja tekemällä tarpeet sinne. Muuten ei auta kuin odottaa. –Kenttämatkoilla on hyvä olla joku kirja mukana. Lueskelee sitä ja välillä muistaa syödä. Ei siinä oikein muuta voi tehdä, Mika Kalakoski sanoo. Tietoa koko ajan ja vuosittain Yllä mainittu tilanne ei ole aivan tavatonta Etelämantereella tehtävillä kenttämatkoilla. Pääosan ajasta suomalainen retkikunta viettää kuitenkin pysyvällä Aboa-tutkimusasemalla. Suomalaiset tutkijat ovat käyneet Aboalla jo 30 vuotta. Retkikunta lähtee sinne yleensä marras–joulukuussa ja palaa helmikuussa. Tällöin Etelämantereella on kesä, jolloin työolosuhteet ovat paljon helpommat kuin talviaikaan. Vaikka Aboalla käydään vain Etelämantereen kesien aikaan, tietoa kerätään moneen eri tarkoitukseen ympäri vuoden. Mittalaitteiden tietoja kerätään vaihtelevasti. Esimerkiksi synopsinen sääasema mittaa säätietoja joka tunti ja lähettää ne kolmen tunnin välein Ilmatieteen laitokselle. Seismometrien ja GPS-asemien vuoden aikana keräämät tiedot taas haetaan muistikorteilta käsin. Mika Kalakosken mukaan tietojen jatkuva lähetys paikan päältä on hankalaa järjestää. –Energia ei riitä, kun ei ole aurinkoa ja tuuligeneraattorit lentävät tuulen mukana pois. Siksi sellainen data, jota ei tarvita välittömästi, kerätään vuosittain. Vuosi ei ole paha aika, koska tutkimusta tehdään pitkäjänteisesti. Tietoa koko planeetasta Siihen menee myös aikaa, kun tutkimuslaitokselta kerätty data koostetaan valmiiksi tutkimuspaperiksi. Esimerkiksi aerosolitutkijat julkaisivat tänä vuonna vuodelta 2014 kerättyjä tietoja. Geologit puolestaan vasta saivat laboratoriotutkimukset valmiiksi viime vuonna kerätyistä näytteistä. –Jos saa tutkimuksen läpi huippujulkaisussa, ne ovat vertaisarvioituja ja niistä käydään keskustelua jo ennen julkaisua. Ne ovat todella kovatasoisia tutkimuksia, sanoo Mika Kalakoski. Tutkimusasemalla ei kerätä tietoa pelkästä Etelämantereesta, vaan koko maapallosta. Tutkimusympäristönä Etelämanner on ainutlaatuinen. Siellä ei ole pysyvää asutusta, ja mantereen jäätikköön on tallentunut ilmastohistoriaa vuosituhansien ajalta. –Lisäksi on mielettömän suuri valtameri, joka ulottuisi Roomasta Pohjois-Norjaan. Siellä näkyvät kaikki herkätkin ilmiöt, Kalakoski sanoo. Kolmekymppiset tiedossa Tällä hetkellä Aboalla on kahdeksan suomalaisen retkikunta, joka saapui asemalle 7. joulukuuta. Retkikunta joutui aloittamaan tehtävänsä tymäkässä säässä, sillä tuuli on puhaltanut pahimmillaan yli 45 metriä sekunnissa. Kovin Aboalla mitattu tuuli puhalsi 57 metrin sekuntivauhtia. –Sillä tuulella 300-kiloinen kuormaajan kauha pyörii ympäriinsä, jos se ei ole traktorissa kiinni, sanoo Mika Kalakoski. Kalakoski lähtee erään toisen suomalaisen kanssa tammikuussa täydentämään retkikunnan vahvuuden kymmeneen. Tarkoituksena on juhlia Aboan kolmekymppisiä. –Kyllä me varmaan juhlat siellä pidämme. Toivottavasti ehdin ajoissa perille, Kalakoski sanoo.