Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Hyvesignalointia ja patologista altruismia? Kansallismieliset saisivat puhua kotimaisia kieliä

Joka vuosi oppii jotain uutta. Esimerkiksi uusia sanoja. Tänä vuonna olen muun ohessa kuullut, että on olemassa sellainen ilmiö kuin hyvesignalointi . Ja että se on paha asia. Ainakin tietyn poliittisen suuntauksen edustajien puheenvuoroista päätellen. Hyvesignaloinnista happamasti puhuvat antavat ymmärtää, että toiset ovat hyveellisiä vain näyttääkseen siltä. Kyse on siis perinteisestä tekopyhyydestä. Hyvesignalointi lienee sukua patologiselle altruismille . Myös patologinen altruismi on termi, johon en ainakaan muista törmänneeni aiemmin. Tänä vuonna se ponnahti silmiini erään poliitikon tviitistä. Ja kyllä. Kyseinen poliitikko edustaa samaa kansallismielistä suuntausta kuin se hyvesignaloinnista puhunut. Näille suomalaisuutta korostaville onkin mielenkiintoisen leimallista suosia sopivissa yhteyksissä kreikkalais- tai ranskalaistaustaisia sivistyssanoja. Toisaalta he ovat valmiita väittämään vastaan ja jopa uhriutumaan, kun toisessa poliittisessa suunnassa käytetään vaikkapa sellaisia termejä kuin toksinen maskuliinisuus . Altruismi on ainakin sanakirjamäärittelyjen mukaan egoismin eli itsekeskeisyyden tai omahyväisyyden vastakohta. Altruismi on epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Patologia taas liittyy käsittääkseni ruumiinavauksiin. On toki tullut tavaksi käyttää sanaa myös luovissa tarkoituksissa. Joku on nähty patologisessa humalassa, joku leimattu patologiseksi valehtelijaksi. Patologinen altruisti siis varmaankin harjoittaa epäitsekkyyttään pakonomaisesti ja suorastaan sairaalloisesti. Sivistyssanojen yhdistelmiä viljeltäessä tuppaa unohtumaan, että kaikki maskuliinisuus ei ole toksista (myrkyllistä) eikä varmaankaan kaikki altruismi ole patologista. Käsitteiden käyttäminen on poliitikolle kuitenkin tarkoituksenmukaista. Niiden avulla voidaan leimata hyvä pahaksi. Tai vähintäänkin asettaa hyvää tarkoittavan vastustajan tarkoitusperät kyseenalaiseksi. Puhumalla vaikkapa patologisesta altruismista voidaan ruokkia ajattelutapaa, jonka mukaan paha onkin vähintään silloin tällöin luonnollista, inhimillistä ja oikeutettua. Alkava vuosi 2019 on merkittävä vaalivuosi. Olisin mielissäni, jos ehdokkaat puhuisivat vaalikeskusteluissa käyttäen kotimaisia kieliä mutkille väännettyjen vierasilmaisujen sijasta. Siis selvää suomea, kiitos. Tai jopa mieluummin ruotsia. On näet tullut todistetuksi, että suomenkielisen poliitikon viesti pelkistyy ymmärrettäväksi, kun vastaus on annettava ruotsiksi. Kun sanavarasto ei riitä kapulakielisten koukeroiden muodostamiseen, pääsee kuulijakin (äänestäjä) jyvälle siitä, mitä poliitikko todella tarkoittaa.