Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yksi vaatii ja toinen valittaa, mutta joku onneksi myös tekee – siinäkö uusi maan tapa?

Oikeaan jouluun kuuluu antamisen ja auttamisen iloa. Tämän joulun huomatuimpia auttamisen tarinoita oli kolmen pirkkalalaisen tempaus. Arjen sankarit jäädyttivät jouluaattona Pirkkalan Kirkonkylän koulun pihassa olevan kaukalon luistelukuntoon. Periaatteessa tehtävä kuului Pirkkalan kunnan organisaatiolle. Syystä tai toisesta jäädyttäminen ei ollut onnistunut juhlakauden alla. Viiden tunnin urakointi vapaapalokunnan vehkeillä tuotti monille kuntalaisille tervetulleen ja vanhanaikaisuudessaan herttaisen joululahjan. Tapauksen toinen puoli oli sen herättämä kansalaiskeskustelu. Hyväntekijöiden kiittämisen ohessa haukuttiin kunta sekä sen päättäjät ja työntekijät. Irvailtiin, että jäädyttäjät saavat vielä jonkinlaisen ojennuksen puututtuaan yhteiskunnan asioihin. Näin ei käynyt. Sen sijaan paikallinen pormestari kutsui jäädyttäjät kiitoskahveille ja lupasi selvittää, miksei julkinen järjestelmä ollut toiminut kunnolla kuntalaisten hyväksi. Myös yksityistä aktiivisuutta ja julkisten palvelujen vähentämistä peräänkuulutetaan usein niin sanotussa kansalaiskeskustelussa. Muistutetaan, miten ennen tehtiin itse eikä odotettu kunnan väkeä hoitamaan hommaa. Esimerkiksi liikunta-asioissa voikin olla edessä pakkopaluu talkoohengen aikaan. Aikaan, jolloin hiihtoladut avattiin ja luistinkentät jäädytettiin vapaaehtoisporukalla – ja jopa hyppyrimäet tampattiin kuntoon osana harrastusta. Silloinkin ihmisiä oli vähintään kahdenlaisia: niitä, jotka ovat paikalla talkoissa – sekä niitä, jotka ilmestyvät suksineen paikalle sitten kun latu on valmis tai mäki kunnostettu. Jälkimmäisissä oli jopa niitä, jotka osasivat paikalle tultuaan valittaa työn laadusta ja kertoa, miten se olisi oikeasti pitänyt tehdä. Julkisen ja yksityisen toiminnan rajoja vedetään lähitulevaisuudessa uudestaan monella tavalla. Liikunta ja kulttuuri voivat olla keskustelunaiheina helpoimmasta päästä. Sitä mukaa kun yritysmaailmasta ammennettu tehokkuuden oppi imeytyy julkiseen hallintoon, aletaan hakea lisää ja lisää kohteita, joiden hoitaminen verorahoituksella lopetetaan. Haasteeksi tulee lähinnä se, miten vastataan turvallisuudesta ja miten palvelujen laatu taataan. Oma lukunsa on ihmisten tasa-arvoisuus. Mutta sen voi poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä aina ohittaa puhumalla "mahdollisuuksien tasa-arvosta".