Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Intohimosta jäi jäljelle uneton vauva ja koliikkikeinu – Facebook, roskalava ja tori.fi tekivät meistä taas ihmisiä

Se oli hieno Ruotsin-reissu. Tyttöjen viikonloppu venyi yhden naisen pitkäksi viikoksi, yhden yön suhde kahden aikuisen intohimoiseksi rakkaustarinaksi. Raskaudeksi. Muuttosuunnitelmiksi. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes mies hävisi. Ei vastannut viesteihin, ei soittanut perään, poisti profiilinsakin Facebookista. Syntyi ihana tytär, täydellinen niin kuin lapset aina, mutta nainen väsyi. Ei hän ollut halunnut yksinhuoltajaksi. Ei hän ollut halunnut valvoa yksin. Vauva ei nukkunut, oli vatsavaivoja. Paha koliikki. Kuuntelin tosielämää etupihallani samalla, kun nostin naiselle peräkonttiin pojaltani pieneksi jäänyttä koliikkikeinua. Lohdutin ja sanoin, että meille keinusta oli ollut apua. Vauva nukkui. Saat varmasti nukkua sinäkin, jossakin vaiheessa, rauhoittelin. Nainen nyökkäsi, hymyili vähän, hyppäsi autoonsa ja ajoi pois. Viikkoa myöhemmin seisoin rivitaloasunnon ovenraossa ja vuodatin tuntemattomalle lapseni päiväunirutiinia. Hyvin nukkuu, mutta ulkona, untuvamakuupussi on oikein tarpeellinen, onpa hyvä, että huomasin sen. Pussin luovuttaja oli hyvillään. Kertoi, että heille pussi oli tarpeeton, poika hikoilee kovasti, nukkuu paremmin Kela-pakkauksen täkin alla. Pohjoisen pakkasiinkaan ei ole lähtöjä, kun rahaa on vähän, mies irtisanottiin ja Hämeessä asuvat kaikki sukulaisetkin. Olin menossa, vieraita tulossa, mutta ilman kiirettä tarinaa olisi jatkettu. Tori ja Roskalavat ovat tehneet hyvää ihmisyydellemme. Tavaraan, jota vaihdetaan, liittyy aina jokin elämänvaihe tunteineen. Jokin muuttuu, jokin päättyy, jotakin uutta alkaa. Haluamme jakaa nuo tarinat ja tavoittaa ehkä samaa kokevat. Meillä on valtava tarve tulla kuulluksi, mietin, kun joulun alla piilotin pakettia varaston katokseen. Uimasitteri, jonka olin saanut entiseltä työkaveriltani tarpeettomana, odotti noutajaansa. "Hei! Meillä menee Ikeassa pidempään kuin ajattelin, joten haen sitterin vasta yön päälle!" kirjoitti nainen Messengerissä. Naisella oli tyttönimeni. "Eikä! Meitä ole kovin paljoa, suku kun on niin pieni ja omissa oloissaan! Ajattelin muuten pitää nimeni, kun ensi kesänä menemme naimisiin", nainen jatkoi. Onnittelin häntä häistä, hyvistä sukulaisista ja hyvästä sitteristä. Ilahduin tulevista juhlista ja kerroin, että meiltä jää jaettavaksi paljon vauvan vaatteita. Voisin tuoda ne joku ilta. Kirjoittaja on Aamulehden Hyvä elämä -osaston toimittaja.