Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Pikkuleijonien MM-avaus oli hermostunutta, hapuilevaa eivätkä johtavat pelaajat johtaneet joukkoja – Näkyykö perjantaiaamuna jäällä erilainen lauma?

Pikkuleijonien MM-avaus jätti monta kysymystä avoimeksi. Suomi pelasi hermostuneesti ja hapuilevasti. Ruotsi oli Pikkuleijonia etevämpi erikoistilanteissa ja voitti kamppailun. Suomen johtavat pelaajat eivät johtaneet joukkoja. Jos Suomen esitystä pitää jotenkin kuvata, se oli litteä kuin pannukakku. Oliko kyse sitten avauspelin jännittämisestä vai jostain muusta? Nuorten valmentaminen ei ole helppoa 20-vuotiaiden MM-kisojen tapaisessa turnauksessa. Pelaajilla on valtava halu näyttää, pitäisi tuoda itseään esiin, mutta samaan aikaan pitäisi pelata joukkueen etu edellä. Yhtälö on vaikea. Erityisesti psyykkinen valmennus on avainasemassa. Pelaajat pitää virittää sellaiseen mielentilaan, että onnistuminen on mahdollista paineiden keskellä. Suomen peli Ruotsia vastaan oli kaksi erää perin aneemista. Kiekkoa ei pantu liikkeelle. Hyökkäykset olivat liian usein pitkiä yksinkuljetuksia. Aarne Talvitie teki Suomen ainoan maalin lähes ainoasta hyökkäyksestä, jossa kiekko liikkui nopeasti mieheltä toiselle. Nuorten peleissä kaikki on pienestä kiinni. Muutama onnistuminen voi avata peliä puristavat padot. Pikkuleijonien seuraava vastustaja on Kazakstan perjantaiaamuna kello 5.30 Suomen aikaa. Kazakstan on ennakkoon lohkon heittopussi. Jos Pikkuleijonat saa siinä ottelussa maalihanat auki, paineet helpottavat ja jatko voi olla helpompaa. Jos Kazakstania vastaan meno jatkuu nihkeänä, mailaa puristetaan entistä tiukemmin. Siksi Kazakstan pitää ottaa tosissaan, muttei liian vakavasti. Hymyilläkin saa. Ruotsia vastaan suomalaiset olivat totisia torvensoittajia. Peli oli enemmän piinaa kuin nautintoa.