Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Toimittajatkin raiskaavat ja valehtelevat, ja jatkosodassa taisteli prikaatin verran pedofiileja – älä luota titteleihin vaan laadunvalvontaan

Luotatko toimittajaan tai poliisiin? Ei ehkä kannattaisi, sillä molempien joukossa on patologisia valehtelijoita, raiskaajia ja muuten vain täydellisiä idiootteja. Arvostatko sotaveteraaneja? Tilastollisesti jatkosodassa palveli noin prikaatillisen verran pedofiileja, kun suhteutetaan kenttäarmeijan vahvuus pedofilian arvioituun esiintyvyyteen. Moni veteraani on myös syyllistynyt rikoksiin. Status ei ratkaise. Tiedonvälitysalalla ponnistelemme kovasti, jotta prosessimme olisivat sellaisia, että journalismiin voi luottaa. Välillä joku vetää maton jalkojen alta. Saksan kenties tunnetuin toimittaja, der Spiegelin Claas Relotius oli tunnettu hämmästyttävän hienosta journalismistaan. Eräässä hänen jutussaan amerikkalaissotilaat kiduttavat Guantanamossa vankia soittamalla tämän korvaan Bruce Springsteenin Born in the USA:ta. Uskomattoman ironista! Uskomatonta se onkin. Joulunalusviikolla paljastui, että Relotius on niin sanotusti voller Scheiße. Tähtitoimittaja oli vuosia keksinyt kokonaisia juttuja päästään. Esimerkit valheista ovat niin melodramaattisia, että on vaikea käsittää, miksei kukaan epäillyt niitä mediatalossa, joka on tunnettu faktantarkistuksestaan. Relotius väitti myös vierailleensa aborttiklinikalla, jossa soi Tom Pettyn I Won't Back Down. Kaunokirjallisuudessa kohtaus olisi silkkaa kitschiä. Journalismissa se olisi hienon vertauskuvallinen, jos se olisi tapahtunut oikeasti . Vaikka Relotius on todistettu huijariksi, jotkut uskovat hänen selityksiään: hän kuulemma valehteli, koska pelkäsi niin kovasti epäonnistumista. Todennäköisempää on, että hän halusi mainetta. Journalismissa tällaista halua ruokkii alalla esiintyvä valtava kohkaaminen tekijöistä itsestään. Keskinkertaisetkin tekijät voivat rajulla brändäyksellä ja itsekorostuksella saavuttaa jonkinlaista arvostusta. Suomessakin on paljastunut jopa tapauksia, joissa toimittajat ovat keksineet asioita päästään. Luja luottamus ihmiseen on yksityiselämän ihmissuhteisiin kuuluva etuoikeus. Toki työntekijäänkin täytyy luottaa, mutta journalismissa se on vaarallista, jos rinnalla ei ole toimivia journalistisia laadunvalvontaprosesseja. Päälliköiden ja kollegoiden pitäisi tavanmukaisesti kysyä kriittisiä kysymyksiä toisiltaan: "Mihin tämä perustuu? Mikä on lähde?" Liian usein tällainen koetaan epäluottamuslauseeksi toimittajan ammattitaitoa kohtaan. Onneksi melkein aina laatulehtien virheissä on kyse inhimillisestä erehdyksestä eikä valehtelusta. Joskus lukijat jopa lähettävät tahallaan valheellisia juttuvinkkejä. Antaa tulla vaan! Se pitää meidät toimittajat vireinä. Kannattaa lähettää myös oikaisupyyntöjä. Vastauksesta voi päätellä paljon journalismin tilasta.