Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Joulu on konservatismia parhaimmillaan, vaikka kuuluuhan siihen sosialismiakin

Täydet junavaunut, ruuhkautuneet lentokentät ja päättymättömänä jonona tietä halkovat autot kertovat vuoden suurimman juhlan saapumisesta. Tänä viikonloppuna sadattuhannet suomalaiset matkaavat joulun viettoon perheen tai suvun luokse. Monella on jo etukäteen tarkasti tiedossa, mitä matkan päässä odottaa: samat jouluruuat, -laulut ja -perinteet jo vuosikymmenten takaa. Rituaalit ovat vahvoja, eivätkä juhlapöydän uudet tulokkaat haasta vanhojen olemassaoloa ennen kuin myös ne ovat vakiintuneet osaksi totuttuja järjestelyjä. Joulu on perhejuhla, ja perhe on luonteeltaan verrattain konservatiivinen rakennelma. Tämä ei tarkoita suvaitsemattomuutta, joka varsinkin minun kaltaisteni yliopisto-opiskelijoiden mielissä saatetaan liittää tuon sanan synonyymiksi. Se ei lähtökohtaisesti tarkoita myöskään uskonnollisuutta, vaikka evankeliumin lukeminen tai tähti kuusen latvassa kuuluisikin perheen jouluperinteisiin. Näiden sijaan perheiden konservatiivinen luonne näkyy elämän samankaltaisuudessa. Perhe-elämä tuntuu tutulta ja turvalliselta. Kotiinpaluun kaltaiselta. Jouluna tämä kaikki vielä korostuu, kun samat tapahtumat toistuvat vuodesta toiseen. Yhtä lailla konservatiivista on korostaa, että täysivaltaisimmankin yksilön vapautta määrittävät hänen jäsenyytensä perheessä tai suvussa. Se tuo velvollisuuksia toisia kohtaan ja määrittää sosiaalista järjestystä, joka Edmund Burken sanoin perustuu menneiden, nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeille. Uskallanpa arvata, että moni tänä viikonloppuna kotipuoleen matkaavista on liikkeellä jonkinlaisen velvollisuudentunteen saattamana. Perinteet ja velvollisuudet luovat jouluun oman erityisen tunnelman, joka erottaa sen vuoden muista juhlista. Ehkä on kuitenkin parempi, että tämä kestää lopulta vain muutaman päivän vuodessa. Pidemmässä ajassa kun jännitteet, joista juhlan keskellä ei ole luontevaa puhua, ehtisivät kasvaa ja tulehtua. Silloin törmättäisiin niihin ongelmiin, joissa konservatismi yhteiskunnallisena liikkeenä ajautuu karille: jatkuva perinteiden ja velvollisuuksien säilyttäminen vaatii kontrollia ja vapauden rajoittamista. Tämä on puolestaan varma tie niin yhteiskunnalliseen epävakauteen kuin mittavaan perheriitaan. Muutamasta joulumielen täyttämästä päivästä sen sijaan mieleen ehtii jäädä tuttuja muistoja, joiden äärelle on hyvä palata taas seuraavana vuonna. Tai jos ei, niin muistettakoon, että kyllä joulun viettoon tapaa kuulua aimo annos sosialismiakin. Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.