Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kivasta perinteestä on tehty taakka kaikille – Nyt monessa kodissa mietitään, uskaltaako opettajalle enää ostaa minkäänlaista lahjaa

Pitääkö opettajalle ja hoitotädille ostaa joululahja? Tai ehkä ennemmin pitäisi kysyä, saako ja uskaltaako? Voiko hoitotätiä muistaa vai pitääkö ajatella, että kaverille, joka ei muista, tulee paha mieli? Arvaako opettajallekaan enää viedä mitään, ettei jonkun toisen äidin mieltä ala kalvaa epäilys, vaikuttaako se heidän lapsensa asemaan, kun he eivät ole ostaneet lahjaa? Tai mikä vielä pahempaa: joutuuko opettaja hankalaan tilanteeseen, jos ostan vääränlaisen lahjan – väärän hintaisen, liian lahjakorttimaisen, liian promillepitoisen ja mitä vielä? Näitä kysymyksiä on pyöritelty kodeissa. Perjantaina moni lapsi kuitenkin lähtee kouluun ja hoitopaikkaan pieni paketti reppuun pakattuna ja ojentaa turvalliselle aikuiselle kiitoksen kuluneesta syksystä ylpeänä ja vähän jännittyneenäkin tietämättä tuon taivaallista siitä, millaista ajatusmyrskyä siitäkin viemisestä on käyty paitsi kotona myös julkisuudessa. Viime viikolla monissa tiedotusvälineissä uutisoitiin, että Espoossa vanhempia on ohjeistettu Wilma-viestillä koulujen ja päiväkodin henkilökunnan muistamisesta. Eniten kohua aiheutti ohjeiden kohta, jossa yksiselitteisesti kielletään lahjakorttien antaminen ja vastaanottaminen. Perusteluna on se, että viranhaltija ei saa ottaa ulkopuoliselta taholta vastaan rahaa ja lahjakortti on verrattavissa rahaan. Tampereella vanhempia ei ole lähestytty virallisilla muistamisohjeilla, vaikka Tampereen kaupungillakin on vuosi sitten syksyllä annettu konsernimääräys kunnan henkilöstön vieraanvaraisuuteen, etuihin ja lahjojen liittyen. Sisältö on varsin samansuuntainen kuin Espoon vastaavissa ohjeissa. Tähän mennessä en ole kuullut, että ketään olisi pistetty palauttamaan oppilaiden yhteisesti keräämä lahja. Sillä mikä onkaan fiksumpi tapa muistaa opettajia ja muita kuin yhdistää voimat sen sijaan, että lahjaksi kertyy 25 kynttilää, teepakettia tai suklaalevyä? Toivon hartaasti, että Tampere luottaa jatkossakin opettajien harkintakykyyn. Harmittaa, että mukavaksi tarkoitettu asia on muuttunut taakaksi kaikille osapuolille. Kukaan ei velvoita ostamaan lahjaa tai edes osallistumaan yhteislahjaan: opettajat ja hoitotädit ja -sedät saavat kyllä palkkaa työstään eivätkä odota lahjoja lapsilta. Kenenkään ei tarvitse tuntea huonoa mieltä siitä, jos ei halua, jaksa, muista tai pysty ostamaan joululahjaa opettajille tai hoitajille. Tunnontuskia ei pitäisi joutua kärsimään myöskään siitä, että vie lahjan. Itse haluan muistaa lasten opettajaa ja hoitotätejä, koska olen vilpittömän kiitollinen siitä työstä, jota he lasteni eteen tekevät. Omien lasten hoito- ja koulutaipaleelle on osunut sellaisia ihania aikuisia, jotka ovat aivan varmasti tuoneet heidän elämäänsä jotain sellaista, jolta he muuten olisivat jääneet paitsi.