Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Moron kolumni: Eiköhän kokoonnuta Keskustorille huhtikuussa, ihan noin revanssihengessä?

Vuosi 1918 ei unohdu. Punaisesta suvusta lähtöisin olevan ystäväni totiseksi vitsiksi tarkoitettu kuppilan pöytäkeskustelun heitto ei toteutunut, vaikka sisällissodan ja Tampereen valtauksen 100-vuotistapahtumissa nähtiinkin monenlaista. Juhlamuistelot on kohta muisteltu. Kaupungin historian traagisinta vaihetta on käsitelty monin tavoin. Näkökulmat ovat syventyneet ja monipuolistuneet. Sankarimyyttejä on riisuttu realistisilla tarinoilla. Ennakkoluuloille jää yhä kapeampi tila. Entinen työläiskaupunki ei pääse irti historiastaan. Siksi sovinto ja kaikkien hyväksymä yhteinen tarina sodasta ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Käydyn keskustelun perusteella sovinto on vaikeinta ääripäissä. Muutamat vanhat konservatiivit ovat jumiutuneet vapaussotaliturgiaansa tarkoitus pyhittää keinot -asenteella, jossa Tavaramakasiinin ja Kalevankankaan teloitukset kuuluvat oikeutettuun tarinaan. Kooltaan kuihtunut äärimmäinen vasemmisto romantisoi yhä luokkasotaa näkemättä omiensa räikeitä virheitä, murhia ja muita epäoikeudenmukaisia tekoja. Itse olen miettinyt nykytodellisuuden innoittamana yhä enemmän syitä, jotka johtivat tähän Tampereen henkiseen ilmastoon syvät jäljet jättäneeseen tapahtumasarjaan. Kovaa vauhtia jo 1800-luvun puolesta välistä teollistuneen kaupungin sivistyneistö lähti innokkaana kasvattamaan työväestöä. Näin syntyi muun muassa kirjastolaitos, joka on ollut tiedon lisäämisessä ja yhteiskunnan demokratisoimisessa tärkeä kulmakivi. Sivistyneistö katsoi työväestöä tietysti ylhäältä alaspäin, mutta sivistysprojekti oli silti tärkeä koko kaupungin kehittymisen kannalta. Pulmat alkoivat, kun ns. tavalliset ihmiset tulivat tietoisiksi omasta yhteiskunnallisesta roolistaan. Se synnytti vaatimuksia tasa-arvosta, mikä oli luokkayhteiskunnan hyväosaisille kova pala purtavaksi. Keskusteluyhteys alkoi heiketä. Maailmat eivät kohdanneet. Tie kohti traagista sotaa oli näin valmiiksi kivetty. Sisällissodan opetus on se, että tasa-arvo on demokraattisen yhteiskunnan tärkein kulmakivi. Siksi jokainen ylimielinen ihmistä tai ryhmää halventava Facebook-päivitys on askel väärään suuntaan. Oma tietämistä lisäävä huippuhetkeni Tampereen valtauksen muistovuodessa oli Ranskan konsulin Henrik Josef Mechelinin toimet Laukonlinnassa sijainnutta konsulaattia vartioineiden punaisten miliisien suojelemiseksi. Aatelissuvusta lähtöisin ollut varatuomari, asianajaja Mechelin sai punaisilta vartiomiehiltä pyynnön puoltokirjeestä valtiorikosoikeuden käsittelyä varten. Miliisejä uhkasi pitkä vankeustuomio tai jopa kuolemantuomio. Konsuli suostui pyyntöön ja kirjoitti kirjeen, jossa hän korosti miliisien moitteetonta käyttäytymistä. Miehet saivat vankeustuomion, mutta he välttyivät ankarilta rangaistuksilta. Miliiseistä nuorin Thure Koskinen , 21, sai kolme vuotta kuritushuonetta, joka muutettiin kuitenkin ehdolliseksi. Kirjoittaja on tietokirjailija ja paikallishistorian tuntija.