Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Entä jos kasvattajat ovat väärässä vastustaessaan nettipelaamista jo periaatteesta? – Aikuisen pitäisi voivottelun sijaan ottaa pelaaminen haltuun ja jopa kasvattaa lapsia pelaamisen kautta

Aikuisten negatiivinen suhtautuminen lasten nettipelaamiseen vie koko kasvatuksen kentän väärille urille. Olen työskennellyt arviolta 150 peliongelmaisen lapsen tai nuoren kanssa. Koska lähtökohtani asiaan on ollut niin vahvasti ongelmakeskeinen, en edes ammattilaisena ole ymmärtänyt olevani väärässä. Minut herätti viimeistään tämä lause: ”Niin, Joni on pelaamisen vastustaja.” Sitä en halua olla. Haluan ymmärtää pelaamista paremmin ja auttaa ihmisiä asian ymmärtämisessä. Merkittävä osa kasvatusalan ammattilaisista näkee pelaamisen suurena ongelmana, koska lähes kaikki lapset ja nuoret pelaavat tänä päivänä. Kysymys on osittain siitä, että harrastajamäärät ovat jotain niin käsittämätöntä, että myös ongelmat tulevat esiin isosti. Onhan se totta, että monelle lapselle rajaton pelaaminen on ongelma. Nukkuminen, syöminen, koulunkäynti, sosiaalinen elämä ja muiden lajien harrastaminen kärsii. Mutta näin käy myös monen muunkin asian kanssa, jos sitä ei pystytä kontrolloimaan riittävästi. Kasvattajina meidän tulee kasvattaa lapsen sisäistä säätelykykyä mahdollisimman tasapainoiseksi. Entä jos me kasvatusalan ammattilaiset ja kasvattajatkin olemme väärässä, kun hamaan tappiin asti vastustamme nettipelaamista jo periaatteesta? Jos kysymys onkin siitä, että pelaamisen maailma on meille niin tuntematon, ettemme kykene arvioimaan sitä objektiivisesti. Emme ole kasvaneet maailmassa, missä lapsemme kasvavat tällä hetkellä. Emme myöskään saa kiinni pelaamisen ongelmakohdista, koska emme käsitä koko asiaa. Meidän tulisi ottaa pelaaminen haltuun, meidän tulisi jopa kasvattaa lapsia pelaamisen kautta, jolloin myös itse kasvamme ja ymmärrämme pelaamista paremmin. Jos emme pääse niskan päälle tässä asiassa, yhteyden lapsiimme ja lapsen lapsiimme. Pelaamiseen perehtynyt ystäväni on sitä mieltä, että pelaamisen määriä voisi verrata muiden harrastusten määriin tai peilata omaan television katseluun. Eräs toinen ystäväni alkoi valmentaa poikaansa paremmaksi nettipelaajaksi, jotta myös itse ymmärtäisi lastaan paremmin. Nyt poika syö paremmin, käy salilla ja hallitsee pelaamisen paremmin. Kokonaisvaltaisen elämän hallinta, sitä voi myös pelaajan elämä olla. Toki kasvattajan rajaamista edelleenkin tarvitaan, mutta se ei ole millään tavoin normaalista poikkeavaa. Meillä on käsissämme uudenlaisen kasvatuksen hallinnan keinot, jos vain lähestymme pelaamista erilaisesta perspektiivistä. Meidän tulee suhtautua pelaamiseen positiivisesti ja olla kiinnostuneita siitä. Kasvattajien on otettava tilanne haltuun eikä se aina onnistu negatiivisen suhtautumisen kautta. Pelaaminen on sosiaalista kanssakäymistä eri ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Tähän toki liittyy riskejä, jotka juurikin kasvattajan tulee ymmärtää ja tiedostaa. Pitää olla perillä myös vaaroista, jotta voi ymmärtää kokonaisuuden. Ikärajat on tehty noudatettavaksi ja lapsi saa pelata aina rajatun ajan. Jos pelaa kiellettyjä pelejä ilman lupaa, pelaamista tulee rajata. Rajaamiseen on olemassa välineitä, niihin pitää vain perehtyä. Meidän kasvattajien tulee herätä, eikä vain voivotella ongelmapelaamista. Isoin ongelma taitaa olla tietämättömyytemme. On kasvattajien vastuulla tutustua lapsen maailmaan ja rajata sitä. Kirjoittaja on Valkeakosken kaupungin sosiaali- ja perhepalveluiden asiakkuuskoordinaattori.