Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tampereen likka Elvi Kulmakorpi eli 103-vuotiaaksi – parasta elämässä hänen mielestään oli tavallinen elämä

Tekstiilityöntekijä Elvi Kulmakorpi (o.s. Niemi) kuoli Tampereella 103-vuotiaana 28. marraskuuta 2018. Hän oli syntynyt 17. lokakuuta 1915 tamperelaiseen työläisperheeseen, viisilapsisen sisarusparven toiseksi vanhimpana. Sisarusten tiivis yhteys oli kantava voima läpi Elvin elämän. Elvin äiti Tyyne oli 17-vuotias kun hän tapasi tanssikurssilla Vilhon, 19-vuotiaan puusepän ja työläisaktivistin. Molempien vanhemmat vastustivat nuorten seurustelua, joten nämä karkasivat yhdessä Vaasaan. He palasivat kuitenkin Tampereen Tahmelaan perustamaan perheen. Kun lapsia syntyi vuoden välein, Tyyne vitsaili joutuneensa lastenkammarista lastenkammariin. Sisällissodan aikaan vitsit olivat kuitenkin vähissä, kun perhe piilotteli Vilhoa valkoisten joukoilta ja myöhemmin vei tälle leipää Kalevankankaan vankileirille. Musiikki oli perheen rakkain harrastus. Elvi lauloi vuosikymmeniä Tampereen työväen naiskuorossa siskojensa Sylvin ja Airan kanssa. Pikkuveli Jorma soitti isänsä lailla mandoliinia. Vilho tunnettiin myös taitavana pianonvirittäjänä. Käytyään seitsemän vuotta kansakoulua ja jatkoluokkaa, 15-vuotias Elvi aloitti vuonna 1930 työt tekstiiliteollisuudessa, ensin Finlaysonilla ja pian sen jälkeen Klingendahlilla lankojen puolaajana. Vuotta myöhemmin hänen nuorin siskonsa Jenny , 12, kuoli aivokalvontulehdukseen. Talvisodan sytyttyä Elvi pakeni Tampereen ilmaiskuja pommisuojiin, joiden ohi hän käveli vuosikymmeniä myöhemmin koiralenkeillä lastenlastensa kanssa. Koettelemukset jatkuivat, kun perheen kotitalo paloi maan tasalle vuonna 1940. Myös Elville tärkeä koulun päättötodistus tuhoutui. Yli 100-vuotiaanakin hän muisti siinä saamansa arvosanat – käytöksestä kiitettävä 10. Tanssit toivat elämään iloa. Kun vanhin sisko Sylvi lähti esiliinaksi, myös Elvi ja vuotta nuorempi Aira pääsivät mukaan Viikinsaareen. Tansseissa Elvi tutustui Niilo Kulmakorpee n, Tampellassa valssaajana työskennelleeseen nuorukaiseen. Hääpäiväkseen he valitsivat 25. joulukuuta 1943, jotta Niilo pääsi jouluksi rintamalta kahden viikon lomalle. Parin esikoinen Mirja syntyi lokakuussa 1945 mutta eli vain 24 päivää. Joulukuussa 1946 perheeseen syntyi toinen tyttö, Irja , ja huhtikuussa 1949 kuopus Hannu . Lasten vartuttua kouluikään, Elvi jatkoi töitä tekstiilialalla ja jäi eläkkeelle Verkatehtaalta vuonna 1977. Perhe asui lyhyitä aikoja Tampereen keskustassa, Nekalassa, Erkkilänkadulla ja Kalevassa kunnes päätyi Petsamoon. Yhdessä seurattiin urheilua – jalkapalloa, jääkiekkoa ja hiihtoa. Viikonloppuisin kyläiltiin Elvin sisarusten luona, missä lapset esittivät ohjelmaa, usein itse keksittyjä näytelmiä, joissa he saivat pukeutua Kanadasta Elvin Sylvi-siskolta tulleisiin vaatteisiin. Kesäisin perhe vietti aikaa Ylöjärvellä mummolassa, Niilon äidin luona. Myöhemmin lapsilla oli omat harrastuksensa, leirit ja urheilut, ja Elvi toimi ”huolitsijana”. Ajan kuluessa myös Petsamon puisesta paritalostakin tuli rakas mummola, jossa pelattiin Niilo-papan kanssa korttia, opeteltiin Elvi-mummin opastuksella virkkaamaan ja syötiin kaalikääryleitä ja Jacky-makupaloja. Niilon halvaannuttua ensimmäisen kerran vuonna 1983, Elvi oli miehensä omaishoitaja aina vuoteen 1991, jolloin Niilo kuoli. Sinä talvena Elvi vietti kolme kuukautta Irjan perheen luona Malesiassa, nauttien lastenlastensa seurasta, retkistä Kuala Lumpurin ympäristössä, rannalla oleilusta ja meressä uimisesta. Tamperelaisuus oli oleellinen osa Elviä. Tuliaisiksi hän osti Tammelan torilta mustaamakkaraa ja jääkiekossa hän kannatti Koo-Veetä sekä Ilvestä. Yhdeksänkymppisenä hän muutti Ristinarkun Elonpolulle ja paisteli kotonaan maailman parhaita munkkeja vieraiden ja talkoolaisten iloksi. Vuonna 2014, jolloin hän ei enää pärjännyt kotiavunkaan turvin kotona, hän pääsi muuttamaan Koukkuniemeen. Vielä sadan yhden vuotiaana hän tähditti taideprojektia, jossa hän tiivisti elämänkokemuksensa sanoen, että parasta on tavallinen elämä. Puhelias ja huumorintajuinen Tampereen likka säteili elämäniloa, ja häntä jäivät kaipaamaan lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset sekä 104-vuotias isosisko Sylvi Kanadassa. Laura Vinha Kirjoittaja on Elvi Kulmakorven tyttären tytär