Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tässä syy, miksi Leijonat aina konttaa isäntämaata vastaan Venäjän EHT-turnauksessa

Eihän yhden EHT-pelin tuloksella ole mitään väliä, mutta surkeaksi suli Suomen tarjoama vastus Pietarin hulppeassa stadion-ottelussa sunnuntaina. Ensimmäisen erän jälkeen jäällä oli vain yksi joukkue, joka vyörytti hyökkäyksiä ja latoi maaleja. Leijonien rooliksi jäi omassa päässä patsastelu ja alakuloinen vaihtoon valuminen. Lopputulos 5–0 ei kerro niinkään Suomen ja Venäjän tasoeroista vaan SM-liigan ja KHL:n. Kuilu on valtava. Kirill Kaprizov , Mihail Grigorenko ja kumppanit tekivät KooKoo- ja jukuriukkojen kustannuksella mitä tahtoivat. Leijonat on hiljentänyt venäläisen kotiyleisön arvokisoissa tempuilla, joita kelpaa muistella. Mikko Koivu löi Suomen finaaliin Moskovassa 2007, Mikko Koskinen pysäytti Aleksandr Ovetshkinin läpiajon samassa kaupungissa 2016, mikä niin ikään siivitti sinivalkoiset loppuotteluun ja pilasi Venäjän kotikisat, taas kerran. Ja kuka voisi unohtaa Sotshia, jossa Teemu Selänne ja Mikael Granlund leikittelivät Vladimir Putinin lempilapset pihalle kultajahdista. Mutta Venäjän EHT-turnauksessa Suomen saldo Venäjää vastaan on järkyttävän huono. 2010-luvulla kohtaamisia on ollut yhdeksän – ja Suomi on hävinnyt niistä kahdeksan! Tappioista muutama on tullut murskalukemin kuten sunnuntaina. Ainoa voitto on 3–2-puristus joulukuulta 2013. Surkealle saldolle on selvä syy. Izvestija-turnaus oli aikanaan tarunhohtoinen, mutta nykyinen Moskovan EHT-turnaus – viralliselta nimeltään Channel One Cup – on suomalaisittain se nihkein rasti kauden kiertokulussa, lähestulkoon pakollinen paha. Sinne on perinteisesti lähetetty kokeilujoukkue, niin tälläkin kertaa. Ensikertalaisia oli kahdeksan ja koko joukkueessa potentiaalisia MM-kisapelaajia ehkä puolet siitä. Leijonille marraskuun Karjala-turnaus on kotiturnauksena tärkeä ja todellinen MM-kartoitus alkaa vasta helmikuun Ruotsin turnauksesta. Venäjä puolestaan marssittaa omaan kotiturnaukseensa parhaan mahdollisen nimilistan, luonnollisesti. Sunnuntaina tähtiloistosta puuttui vain Pavel Datsjuk , hänkin loukkaantumisen takia. Venäjää voi moittia vaikka mistä, mutta Krestovski-stadionilla järjestelyt olivat tyylikkäät. Ottelulla tehtiin kunniaa sata vuotta sitten syntyneelle valmentajalegenda Anatoli Tarasoville (1918–1995) ja jäällä kävi legendoja Vladislav Tretjakista ja meille suomalaisille rakkaasta Vladimir Jursinovista alkaen. Tarasovin tytär, taitoluisteluvalmentaja Tatjana Tarasova piti puheen ja huudatti 71 381 -päistä ennätysyleisöä. Ison osan pelistä ihmismassa oli katetulla stadionilla melko hiljainen, mutta kun Ros-si-ja-huudot alkoivat raikua, oli vaikea olla vaikuttumatta. Vain perinteinen ”sai-bu” jäi puuttumaan, ehkä siksi, koska maaleja ei tarvinnut erikseen vaatia.