Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

"Ihan tavallisen tesomalaiskaverin" leijonapaita nousee torstai-iltana Hakametsän kattoon – Timo Jutila pääsee viimein legendojen joukkoon

Timo Jutilasta tuli liigapelaaja 16-vuotiaana – ja maalari heti ensimmäisessä liigaottelussaan. Koko Hakametsä hymyili, kun Tappara kaatoi Ässät 7–5 ja lapsenkasvoinen pakkipatukka tuuletti vilpittömän iloisena lämäriosumaansa. Rauno Korpi heitti Jutilan suoraan ykköskentälliseen. Pakkiparina oli Lasse Litma , yläpuolella ketju Seppo Ahokainen – Pertti Koivulahti – Jukka Porvari . – Kaikki olivat A-maajoukkueen jätkiä. Ei siinä pystynyt pelaamaan huonosti, Jutila muistelee. – Näin jo nuorena, millainen työmäärä oli kokeneillakin pelaajilla ja millainen oli Korven Ranen vaatimustaso. NHL oli vielä kovin kaukana, lupaavimmillekin, vaikka Matti Hagman , Pekka Rautakallio ja muutamat muutkin olivat käyneet 1970-luvulla väläyttämässä sinivalkoista kiekko-osaamista. – Pienenä poikana oli unelma, että pääsee pelaamaan Tapparassa, Jutila kiteyttää. – Sitten tuli se ajatus, että olisi kiva päästä edustamaan Suomea. Neljän SM-liigakauden, kolmien nuorten MM-kisojen ja Sarajevon vuoden 1984 olympialaisten jälkeen Jutila haettiin kotoa. Buffalo Sabres halusi neljännen kierroksen varauksensa (1982) askiin, ainakin näytille. – Sieltä alkoi tulla kirjeitä, joten ajattelin, että voisihan siellä jollain leirillä käydä. Jutila pelasi kymmenen ottelua ja saldotti mainiot kuusi (1+5) tehopistettä. – Paljon siellä oli taitavia pelaajia, Jutila tokaisee. – Se oli antoisia, opettavainen ja hyvä reissu. Taso ei vain riittänyt. Jutila pelasi valtaosan kaudesta Rochester Americansissa eli farmissa. Linja-autossa istuskellessa SM-liiga ja tuttu Tappara tuntuivat aika houkuttelevilta. – Painettiin 12 tuntia jonnekin Adirondackiin, Jutila tuhahtaa. – AHL oli bussiliiga, siis ihan oikeasti bussiliiga. Timo Jutila lausui tampereen kiälen kauneimmat sanat joulukuussa 2016: PTV-kisat Jutilasta ei tullut NHL-pelaajaa, mutta hänestä tuli ensin mestaruusautomaatti Tapparassa ja pian mitaliautomaatti Leijonissa. Hän näki parhaalta paikalta liigakiekkoilun ammattimaistumisen sekä maajoukkueen nousun. Jutila oli mukana, kun Leijonat voitti ensimmäisen MM-mitalinsa Tshekkoslovakiassa keväällä 1992. Nuori kokeilujoukkue lähetettiin vähän irvaillen matkaan, sillä muutamaa kuukautta aiemmin olympialaiset olivat päättyneet rumaan 1–6-tappioon puolivälierissä IVY:lle. – Kukaan ei odottanut mitään. Pelejä ei edes nähnyt Suomessa oikein mistään (vain PTV:llä), Jutila muistaa. – Se yhtä oli myllerrystä, mutta sitten joukkue alkoi hitsautua yhteen, eikä hävitty koko turnauksessa kuin finaali. Suomi rynni alkusarjan läpi ilman pistemenetyksiä ja löi matkalla puhtaasti sekä Yhdysvallat että Ruotsin. Puolivälierissä kaatui Kanada, välierissä Tshekkoslovakia rankkareilla. Finaalissa tuli Ruotsilta puhtaasti nenään, mutta tuskin koskaan MM-hopea on maistunut voitetummalta. Jarkko Varvio voitti maali- ja pistepörssin, Mikko Mäkelä syöttöpörssin. Markus Ketterer , Jutila ja Varvio valloittivat tähdistöviisikon. – Se mitali on todellinen esimerkki suomalaisesta sisusta, Jutila painottaa. – Ison tarinan sisällä on paljon pieniä, hienoja tarinoita kuten Tinken ( Timo Peltomaa ) hat trick Kanadaa vastaan. Nuorten yllätysmitalistien kannoilla tuli seuraava, vielä astetta kovempi sukupolvi. Saku Koivun , Ville Peltosen ja Jere Lehtisen johtamilla joukoilla oli ainoastaan ”mennään voittamaan” -vaihde. – Iso käännös tapahtui nimenomaan vuonna 1992, Jutila näkee. – Se tuli niin puskista, että Suomi olikin finaalissa, mutta sitten kahden vuoden päästä oltiin jo ihan banaani päässä, kun hävittiin finaali (Kanadalle rankkarikisassa). Lopullisesti Suomi nousi suurten joukkoon 7. toukokuuta 1995, kun Jutila nosti MM-pokaalin kohti Globenin kattoa. – Kyllä se oli jo meidän vuoro. – Olihan se nyt helvetin hienoa voittaa, hei, Ruotsi ja vielä Tukholmassa, Jutila tokaisee. Kiekkomaajoukkueesta tuli hetkessä koko kansan Leijonat – ja maajoukkueen kultakipparista koko kansan Juti. – Tuntuu hyvältä, että aika moni muistaa, missä oli sinä toukokuisena päivänä vuonna ysiviis, mutta fakta on se, että oltiin edustamassa Suomea, Jutila muotoilee. – Suomi sen voitti. Maailmanmestaruus oli meidän yhteinen juttu. Kotiin kiitokset Jutilan leijonapaita nostetaan torstai-iltana kattoon Hakametsässä. Samalla jäällä Jutila juhli 38 vuotta sitten poikasena ensimmäistä liigamaaliaan ja myöhemmin useita Suomen mestaruuksia. – Koen sen suurena kunnianosoituksena, mutta samalla haluan korostaa, että yksittäinen pelaaja ei tule koskaan esille ilman joukkuetta, Jutila sanailee. – Suuri kiitos menee myös äidille ja isälle. Aina hommattiin varusteet, aina kuskattiin treeneihin ja peleihin. Leijonapaidan jäädytys nostaa Jutilan todellisten suomalaiskiekon legendojen rinnalle – mutta takki ei taatusti aukea. Jutila heittää jatkossakin moron jokaiselle vastaantulijalle ja antaa halukkaille minuutin aikaa, mottoaan noudattaen. – En ole yhtään parempi kuin kukaan muukaan, hän hymähtää. – Olen ihan tavallinen kaveri Tesomalta. EHT-turnauksen ottelu Suomi–Tshekki Hakametsässä kello 18.30. Timo Jutilan paidanjäädytysseremonia kello 18 alkaen. #5 Timo Jutila #8 Teemu Selänne #11 Saku Koivu #14 Raimo Helminen #16 Ville Peltonen #17 Jari Kurri #26 Jere Lehtinen #44 Kimmo Timonen Kaikki jäädytetyt numerot ovat jatkossa taas käytettävissä.