Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Varokaa heitä, jotka tietävät kaiken – etenkin kansanedustajia, jotka puhuvat hävittäjähankinnoista

Veteraanipoliitikko Eero Heinäluoma (sd.) on venynyt ehkä parhaaseen Suomen seuraavaa monitoimihävittäjää koskevaan antikannanottoon. "En sano, että pitää päätyä Gripeniin, mutta koneen pitää olla valinnassa mukana", Heinäluoma totesi Ylen haastattelussa lokakuussa. Heinäluoman toive on toteutunut, sillä Gripen-vaihtoehto on oikein mainittu puolustusministeriön strategisten suorituskykyhankkeiden kotisivulla. Hieman toki kummastuttaa, että eduskuntaan tieto kulkee näinkin kehnosti. But seriously , folks: Suomen hävittäjähankintaprosessi on vielä pahasti kesken. Vastaukset yksityiskohtaisiin tarjouspyyntöihin saadaan tammikuun lopulla, ja tämän jälkeen on todennäköisesti tarkentavien kysymysten vuoro. Hävittäjäkandidaatit pitää myös koelentää, oletettavasti talven 2019–20 aikana. Mikäli kaikki viisi vaihtoehtoa pysyvät kilpailussa, edessä on melkoisesti paperi- sekä käytännön työtä, sillä jo tietopyyntövaiheessa valmistajien vastauksia saatiin tuhansia sivuja. Tässä ei ole mitään uutta, mutta asiaa kannattaa pohtia erityisesti siksi, että osaa suhtautua varauksellisesti väitteisiin, joissa päätökseen otetaan tässä vaiheessa prosessia kovin varma kanta. Helppoa olisi tietysti todeta, että Suomelle kannattaa valita paras mahdollinen hävittäjä, ja että paras hävittäjä on yhtä kuin suorituskykyisin. Suorituskyky tosin koostuu useasta komponentista. Tulisi olla nopea, kantaa suuri asekuorma ja olla liikehtimiskykyinen muutenkin kuin näytöksissä. Eikä mikään mainituista merkitse paljonkaan ilman toimivia asejärjestelmiä. Toimivat asejärjestelmät taas eivät takaa mitään niin kauan kuin niitä käytetään vääriin kohteisiin. Koneen tulee siis olla varustettu mahdollisimman tarkoilla sensoreilla, ja sen pitää pystyä kommunikoimaan mahdollisimman nopeasti ja laajasti taistelukentän muiden toimijoiden kanssa. Tieto on valtaa, paitsi jos se esitetään lentäjälle liian vaikeassa muodossa. Tämä on melkoinen yhtälö, semminkin kun suurta osaa yllämainituista komponenteista pitää kyetä päivittämään niin, että ne ovat kilpailukykyisiä vielä 2050-luvun lopulla. Puhumattakaan huoltovarmuudesta, luotettavuudesta, käyttökustannuksista, yhteensopivuudesta ja niin edelleen. Tämän lisäksi koneen valitsijan pitäisi pystyä jotenkin järkevästi arvioimaan, miten vastaavat muuttujat kehittyvät potentiaalisilla vihollisilla. Huimaako? Pitäisi. Ei ole järin yksinkertaista tehdä kauaskantoisia johtopäätöksiä noin monimutkaisesta kokonaisuudesta, vaikka käytössä olisi täydelliset tiedot. Ja jos on, niitä tuskin haluaisi levitellä. Siksikin kannattaa hieman varoa, jos joku julkisesti väittää suurella varmuudella tietävänsä, mikä monitoimihävittäjä Suomen kannattaa hankkia.