Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Moron kolumni: Lottovetoista hyvinvointia

On 6. joulukuuta. Itsenäisyyspäivä. Vedetäänpä henkeä ja huokaistaan ääni väristen, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Minulle lottovoittosyntymän autuutta ei suotu, sillä päästin ensimmäisen karjaisuni Tampereen Mariankadun haitaritehtaalla yli 20 vuotta ennen ensimmäistä suomalaista lottovoittoa. Syntymiseni Suomeen ei ollut edes vakioveikkauksen täysosuma, sillä siitäkin alettiin puhua vasta 1951 eli pari vuotta maailmaan tuloni jälkeen. Vakion esiaste, voittajaveikkaus, oli jo olemassa, sillä sen ensimmäisen rivin ruksi Paavo Nurmi 1940. Lentävä suomalainen ei saanut täysosumaa, mutta rikastui juoksemalla, pörssissä, rakennusbisneksessä ja rättikaupassa. Nurmi oli itsenäinen suomalainen, mutta umpimielenä tuskin onnellinen. Suomi-nimisen lottovoittajien maan syntyhetki voidaan ajoittaa melko tarkasti: se tapahtui 3. tammikuuta 1971, jolloin arvottiin ensimmäiset voittajat. Lumo voi yhä paksusti, sillä Danske Bankin tuoreen tutkimuksen mukaan 39 prosenttia suomalaisista pitää lottovoittoa todennäköisimpänä mahdollisuutenaan rikastua. Uskottavampi vaurastumiskeino on vain rasittavalta, vanhanaikaiselta ja pitkästyttävältä maistuva säästäminen. Minä en ole lotonnut koskaan, joten en ole miljonääri. Tein nousujohteisen luokkaretken melko hyvinvoivaan suomalaiseen keskiluokkaan sinnikkäällä säästämisellä joutavia menoja kartellen. Näinkin alkukantaisilla asenteilla Suomesta on kehittynyt universaali ihme. Jos uskomme ikiomaan Tilastokeskukseemme, Suomi on maailman valtioiden joukossa esimerkiksi tätä: Maailman vakain, vapain ja turvallisin, meillä on maailman paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, riippumattomin oikeuslaitos, puhtain ilma (ei koske sisäilmaa), parhaiten suojellut perusoikeudet, eniten inhimillistä pääomaa, onnellisimmat ihmiset… Ja paljon muuta. Tämä on varmasti totta, sillä Tilastokeskuksen lainaaman tuoreehkon tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat uutisiin enemmän kuin mikään muu kansa. Tätä taustaa vasten on kummallista, etteivät suomalaiset halua synnyttää onnelaan uusia suomalaisia. Onko lisääntymisikäinen kansanosamme havainnut ympärillään muutakin kuin tutkimusten superlatiiveja? Liekö joku näyttänyt heille satoja tuhansia köyhyysrajalla kituuttavia opiskelijoita, eläkeläisiä, työttömiä, työläisiä ja lapsiperheitä? Meidät suuret ikäluokat tehtiin sotien jälkeen yksinkertaisella aivopesukaavalla: hopealle jäätiin vain siksi, että meitä oli vähemmän kuin naapureita. Väestöpolitiikan ja puolustuspolitiikan yhteistyö oli saumatonta. Maailman paras hallinto voisi 101-vuotispäivän kunniaksi hyödyntää leuhkat eväänsä ja panna kuriin kansan ahneimmat. Hyvinvointia riittäisi sitten muillekin. Vai mitä, Juha ja Petteri? Hyvää itsenäisyyspäivää! Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.