Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Hyvää 101-vuotispäivää, Suomi! Äläkä pyri kaikessa kärkisijoille tai kasvamaan

Viime vuonna tähän aikaan Suomi oli yhtä juhlaa. Pitkä kausi huipentui sata vuotta täyttävän valtion itsenäisyyspäivään. Kun nyt katsotaan tasan sadan vuoden päähän taaksepäin, voidaan nähdä myös syytä juhlimiseen. Verinen sisällissota oli jo takana kun elettiin joulukuun kuudetta 1918. Tosin monet vielä viruivat nälissään vankileireillä, eikä elämä kaikkiaankaan kehuttavaa ollut. Mutta pahin verenvuodatus oli ohi. Samoin oli ainakin käytännössä ohi Suomen kuningaskunnan lyhyt tarina. Meille oli jo haettu monarkkia Saksasta, mutta ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta Saksan antautumiseen ja sen valtiomuodon vaihtumiseen keisarikunnasta tasavallaksi. Valtionhoitajaksi nostettu C.G.E. Mannerheim sai kuulla sodan voittajavaltioilta, ettei Suomi saisi ulkovaltojen tunnustusta kuningaskuntana. Näihin aikoihin vuosisata sitten siis varmistui Suomen tasavallan synty. Täysivaltaiseksi kansakunnaksi kansakuntien joukossa maamme kehittyi sen jälkeen siten, että "oikea" itsenäisyyspäivämme voisi olla vaikkapa 14. lokakuuta. Tuolla päivämäärällä vuonna 1920 nimittäin allekirjoitettiin Tarton rauhansopimus. Suomen syntyhistoriaa muisteltiin koko lailla runsaasti Suomi 100 -juhlavuonna. Muistelu jäi tänä vuonna ymmärrettävästi vähemmälle etenkin sitten, kun sisällissodan syttymis- ja päättymismuistopäivät oli ohitettu. Historia on silti hyvä pitää mielessä, ja sitä kannattaa aika ajoin kerrata. Tärkeintä on aina ajatella tulevaisuutta. Suomi paistattelee nyt monen maailmantilaston kärkipäässä. Ykkössija vaikkapa onnellisuustilastoissa on arvokas, ja siitä on syytä yrittää pitää kiinni. On myös kärkipaikkoja, joista on pyrittävä eroon. Ne liittyvät useimmiten väkivaltaan, eritoten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tuorein Suomea koskeva tulevaisuushuolenaihe on syntyvyyden aleneminen. Siihen on esitetty ratkaisukeinoja käsittämättömistä synnytystalkoopuheista alkaen. Lopulta väestöongelma ratkennee parhaiten sillä, että huolehdimme kaikista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, kuten turvallisuudesta, toimeentulosta ja tasavertaisuudesta. Jos sitten kansa ei lisäännykään, on senkin kanssa elettävä. Kasvu ei aina ole itsetarkoituksellista. Sata vuotta sitten meitä oli hädin tuskin kolme miljoonaa. Siihen on vielä matkaa.