Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Yksi mekaaninen keino rakentaisi kaupunkia dramaattisesti miellyttävämmäksi: vaatikaa havainnekuvaan maaliskuu, niin kivilaattojen viehätys katoaa

Talo näytti arkkitehtitoimiston havainnekuvassa hohdokkaalta, mutta valmis rakennus näyttää vähän nuhruiselta ja sen ympäristö karun kiviseltä ja epäviihtyisältä. Miksi tästä sai tulla tällainen? Kun uudisrakennus näyttää pettymykseltä, on usein tapana syyttää havainnekuvia epärealistisuudesta. Tämä ei kuitenkaan ole totta. On arkkitehti- ja insinöörityön melkoista aliarvioimista väittää, että suunnittelija ei pystyisi piirtämään taloa sellaiseksi kuin siitä tulee. Kyllä pystyy. Esimerkiksi Tipotien terveysasema ja monet muut rakennukset ovat todellisuudessa täsmälleen sellaiset kuin havainnekuvissa, jopa vähän hienommat, kuten Aamulehden taannoin vertailukin näytti. Suomen kenties epäonnistunein kaupunkitila on Helsingin Kampin ostoskeskuksen edessä sijaitseva märkä ja likainen kivilaatta nimeltä Narinkkatori. Se on viihtyisyydeltään samaa tasoa kuin ratikkatyömaan aikainen Hämeenkatu pahimmillaan. Kumpikaan ei tunnu luontevalta ajanviettopaikalta. Hämeenkadun hankaluus kuitenkin menee pian ohi, mutta Narinkkatori on suunnittelemalla suunniteltu. Miten se on mahdollista? Kaupunkitilan viihtyisyyden pahoja vihollisia ovat pelkän kiven käyttö jalankulun ja oleskelun tiloissa; liian suuret avoimet ulkotilat, jotka jäävät ihmisistä tyhjiksi sekä puuston ja muiden kolmiulotteisten, pehmeiden rakenteiden puute. Tyylipuhdas esimerkki näistä kaikista on Tampereen Tuomiokirkonkatu Hämeenkadun ja Verkatehtaankadun välissä. Sen piti olla viihtyisä mutta se ei ole, ja ennen pitkää se pitää tehdä uudestaan. On muutettava se, millaiseen säähän ja vuodenaikaan suunnitellaan – muutenkin kuin talotekniikan näkökulmasta. Tampereen keskilämpötila on 4,8 astetta. Keskilämpötila ylittää kymmenen astetta vain neljänä kuukautena. Enimmäkseen täällä on märkää ja harmaata. Toisin sanoen: kaupunki pitää suunnitella siitä lähtökohdasta, että ulkona on miellyttävää kulkea marraskuussa ja maaliskuussa. Havainnekuvienkin pitää noudattaa tätä näkökulmaa. Arkkitehtikilpailun järjestäjän tai rakennusluvan päättäjän pitää vaatia maaliskuinen suunnitelma. Ilman reunaehtoja arkkitehdilla itsellään ei ole valinnanvaraa: jos haluaa voittaa kisan, kokonaisuudesta on syytä tehdä mahdollisimman hohtava kesäisine autereineen. Kun silmilleen panee marraskuun lasit, alkaa nähdä valon merkityksen. Samalla musta alkaa näyttää voimansa nuhruisuuden estäjänä. Käykää jouluisella Tallipihalla tai Valoviikkojen aikaan Itäisellä kadulla. Katsokaa, miten tyylikkäänä tumma hotelli Torni seisoo ympäri vuoden. Synkkyys ei juuri haittaa. Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.