Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kunhan siitä ei tehdä verotuksen korviketta – joukkorahoitus on digitaaliajan kolehdinkeruuta

Julkiset hankkeet ja palvelut on tavattu rahoittaa verovaroilla tai käyttäjämaksuilla. Yhä useammin julkinen sektori lyö kättä yksityisen puolen, esimerkiksi sponsoroivien yritysten kanssa. Uusin idea on joukkorahoitus, joka menee edellisten välimaastoon. Tampere käynnisti juuri kokeilun, jossa tuetaan "asukas- ja yhteisölähtöisien hankkeiden toteutumista" joukkorahoituksen avulla. Kaupungin mukaan kokeilu avaa mahdollisuuksia kehittää esimerkiksi oman asuinalueen viihtyvyyttä tai asukkaiden taitoja. Joukkorahoitus on digitaalisen aikakauden kolehdinkeruuta. Siinä kukin jostain hankkeesta innostunut antaa rahaa halunsa ja ehkä kykynsäkin mukaan. Vapriikissa viime vuoden alusta alkaen toiminut Suomen pelimuseo toteutui joukkorahoituksella. Sille saatiin koottua yli 10 000 hengen kokoiseksi kasvaneelta lahjoittajaryhmältä yhteensä lähes 86 000 euron potti. Nyt kaupunki peräänkuuluttaa mesenaatti.me/tampere-sivuston kautta ideoita ja lupaa tulla mukaan 30–40 prosentin osuudella, jos joukkorahoituksen alullepanijat saavat kerättyä hankkeeseensa riittävästi rahaa. Yksittäisessä tapauksessa kaupungin osuuden katto on 5 000 euroa. Käytännössä kyseeseen tulevat suhteellisen pienet hankkeet. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin rahaa ryhdytään ensimmäiseksi keräämään. Leikkipaikkoihin, harrastusryhmiin? Vauraimmilla alueilla ei välttämättä innostuta joukkorahoitushankkeiden talkooluonteesta. Vaatimattomimmissa lähiöissä rajoittavin tekijä lienevät asukkaiden resurssit. Siksi aktiivisuudesta palkitseminen on hyvä lähtökohta. Eriarvoistumisen vaara on silti otettava huomioon. Puistokonsertti Pyynikille todennäköisesti houkuttaa paremmin kuin koraalikoulu Annalaan. Toinen kiinnostava kysymys on, rakentavatko hankkeet yhteishenkeä. Julkisilla hankkeilla on taipumusta joutua vaaraan aktiivisten pienryhmien vastustuksessa. Mitä tehdään, jos sympaattinen joukkorahoitusprojekti saa aikaan "nimby-ilmiön"? Tampereella vaara aiotaan väistää sillä, että kaupungin osallistumisella on ehtoja: hankekampanjan pitää esimerkiksi todistaa, että sillä on "laaja asukkaiden tuki". Jälleen saattaa nousta kysymys: miten tuki mitataan ja todennetaan? Erotuomareita tässäkin tarvitaan. Joukkorahoituksesta ei saa kehittää verotuksen korviketta. Keskeinen julkinen toiminta on pidettävä julkisena.