Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Lukija kertoo: toinen pankki halusi salata tietoni ja toinen pelotteli asianajajalla

Black friday oli todellakin musta perjantai mitä tulee kahden eri pankin asiakaspalveluun. Ensin soitin oman osuuspankkini asiakaspalveluun pyytäen toimittamaan asiakasilmoituksen. Odotin hyvän tovin maksullisella linjalla, kun virkailija selvitti, onnistuuko asiakirjan tilaaminen puhelimitse. Ilmeisesti häntä oli neuvottu, että sotu-tunnukseni tarkistuksen jälkeen toimeksiannon voi vastaanottaa. Seuraavaksi hän tiedusteli, haluaisinko mahdollisesti saldo- tai korkotodistuksen. Kerroin haluavani nimenomaan asiakasilmoituksen ja tietäväni, että se maksaa. Lopuksi hän kertoi ko. asiakirjan toimituksen kestävän 1–2 viikkoa. Kun todistus saapuu pankkikonttoriin selviää, voidaanko se postittaa minulle vai pitääkö se noutaa konttorista. Huvittuneena kerroin olleeni pankin asiakas lähes 50 vuoden ajan ja jo pitkään omistaja-asiakaskin. Positiivista asiassa oli, että virkailija oli ystävällinen. Rutiiniasian hoito nopeasti ja ilman asiakasta aliarvioivaa käytöstä ei kuitenkaan onnistunut. Kerroin, että saman pankkiryhmän toisesta konttorista samaisen asiakirjan tilaaminen puhelimitse kotiosoitteeseen oli hoitunut hetkessä. Tämänkin virkailijan olisi pitänyt toimia samoin. Toistaiseksi en tiedä, saanko omasta pankistani omat asiakkuustietoni omaan osoitteeseeni toimitettuna! S-pankki ja naisleski Päivän toinen pankkielämys oli Tampereen Sokoksen S-pankin palvelupisteestä. Aviomieheni menehtymisestä on kulunut jo yli kaksi vuotta. Olin lykännyt mieheni bonusten nostoa, koska tuntui kohtuuttomalta esitellä kaikki raha-asiani ja 23:n henkilön virkatodistukset saadakseni käyttööni pienen summan. Sainkin kokea jälleen kerran, kuinka pankkien virkailijoilla on tapana nöyryyttää ikääntyviä naisleskiä. Tällä kertaa olin kuitenkin osannut valmistautua. Olin täyttänyt lomakkeeseen, joka on ilmeisesti tarkoitettu valtakirjaksi kuolinpesän asiainhoitajalle, vain omat tietoni. Kuolinpesähän oli jo ajat sitten selvitetty. Lisäksi ojensin virkailijalle passini ja 39-sivuisen perukirjan. Virkailija totesi, että hän voi ottaa perukirjasta kopion ja toimittaa asian eteenpäin. Mahdollisesti saisin jollain poikkeusmenettelyllä ja lakimiehen avustuksella lopettaa mieheni tilin ja saada hänen tilillään olevat bonukset ja osuuspääoman, yhteensä noin 240 euroa, omaan käyttööni. Salamannopeasti etsin perukirjasta esiin sivut, joilla mieheni tädit vakuuttavat hyväksyvänsä mieheni testamentin. Vasta tämän jälkeen asia alkoi edetä haluamallani tavalla. Asioinnin lopuksi kerroin virkailijalle olevani ikääntyvän väestön oikeuksia puolustava toimittaja. Joutuisin tekemään hänestä valituksen, koska hän asiakirjoja tutkimatta oli pelotellut ikääntyvää leskirouvaa asianajajalla. Virkailijan uhkaus, että joutuisin palkkaamaan asianajajan saadakseni tuon pikkuperinnön oli liian absurdia ollakseen totta. Yhtä absurdilta tuntui oman pankkini virkailijan käytös pyytäessäni omaa asiakkuusilmoitustani. Meitä yli 65-vuotiaita on Suomessa paljon. Voisi olettaa, että pankit kilpailisivat meidän rahoistamme ja muusta omaisuudenhoidostamme hyvällä asiakaspalvelulla. Todellisuudessa monet pankit ovat vaikeuttaneet erityisesti ilman pankkikorttia ja sähköisiä palveluita olevien henkilöiden elämää. Eikö pankkien ikääntyvillä asiakkailla olekaan oikeutta odottaa saavansa ystävällistä palvelua? Harjoittavatko suomalaiset pankit erityisesti ikääntyviin naisiin kohdistuvaa ikärasismia? Rutiiniasian hoito nopeasti ja ilman asiakasta aliarvioivaa käytöstä ei kuitenkaan onnistunut. Virkailija pelotteli asiakirjoja tutkimatta ikääntyvää leskirouvaa asianajajalla.