Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut Linnan juhlat

Sähkönsiirtohinnoissa on pahimmillaan jopa 40 prosentin korotuspaine – hankalimmassa asemassa ovat alueet, joissa sähköverkon pituus asiakasta kohti on suuri ja sähkönkäyttö pientä

Sähköverkkoyhtiölle väläytetään mahdollisuutta irtisanoa sähköliittymä, jossa energian käyttöä on vain muutamia kilowattitunteja vuodessa tai sitä ei ole lainkaan. Näin saataisiin merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä ja alhaisempia siirtohintamaksujen korotuksia, arvioi sähkönsiirtohintojen korotusten syitä ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) aloitteesta selvittänyt professori Jarmo Partanen . Muina keinoina siirtomaksujen korotusten hillitsemiseksi selvityksessä ehdotetaan valokuituverkkojen rakentamista yhdessä sähköverkkojen maakaapeloinnin kanssa. Käyttövarmuutta voitaisiin vahvistaa myös sallimalla sähkönsiirtoyhtiöille sähkön varastointi akkuvarastoihin. Yhtiöille voitaisiin tehdä mahdolliseksi myös toimintamalli, jossa ne ostaisivat toimitusvarmuuden asiakkaalta, jolla on esimerkiksi varavoimageneraattori. Paikallisen sähköntuotannon ja kulutusjoustojen hyödyntäminen voisi tarjota kustannustehokkaita ratkaisuja etenkin alueilla, joissa sähköverkkoa on paljon asiakasta kohti. Sen sijaan toimitusvarmuudesta huolehtiminen lisäämällä sähköyhtiöiden korjaushenkilökuntaa ei ole selvitysmiehen mielestä oikea ratkaisu nykyaikana, vaikka jotkut kansalaiset ovat sitäkin ehdottaneet. Korotuksille ei näy loppua Toimitusvarmuusvaatimukset ovat nostaneet sähkönsiirtohintoja eikä korotuksille näy loppua. Vaatimukset pakottavat siirtoyhtiöitä sijoittamaan sähköjohtoja teiden varsille ja kaapeloimaan niitä maahan. Sähkönjakeluverkkoihin investoidaan vuosina 2014–2028 yhteensä noin 9,5 miljardia euroa. Siitä noin 6,6 miljardia euroa on normaalia ikääntyneiden laitteiden uusimista ja noin 2,9 miljardia euroa toimitusvarmuusvaatimuksista aiheutuvia lisätarpeita. Sähkömarkkinalakiin sisällytettiin vuonna 2013 vaatimukset sähköverkkojen toimintavarmuuden parantamiseksi vuoden 2028 loppuun mennessä. Tarkoituksena on, ettei asemakaava-alueilla esiinny yli kuuden tunnin yhtäjaksoisia sähkönjakelun keskeytyksiä eikä muualla yli 36 tunnin yhtäjaksoisia keskeytyksiä. Jakeluverkkoyhtiöt päättävät itsenäisesti, mitä keinoja ne käyttävät toimitusvarmuustavoitteiden saavuttamiseksi. Katkoksista korvauksia Pitkistä sähkökatkoksista kärsineille asiakkaille maksettavat vakiokorvaukset otettiin lakiin jo vuonna 2003. Selvitysmies ehdottaa vakiokorvausten maksamisen alarajan tiukentamista 12 tunnin katkoksesta kuuteen tuntiin, joka on sama kuin asemakaava-alueilla vaadittava toimitusvarmuustaso. Lisäksi verkkoyhtiöitä suositettaisiin antamaan siirtomaksuissa alennusta, jos keskeytysaika on asemakaava-alueilla yli kuusi tuntia ja muualla yli 36 tuntia. Ne olisivat korvausta asiakkaille, joille ei voida taata tavoitteen mukaista toimitusvarmuutta. Korotuspaineet jopa 35–40 prosenttia Siirtomaksuissa on suuria eroja verkkoyhtiöiden kesken. Suurten kaupunkien sähköverkkoyhtiöillä hinnat ovat yleensä edullisempia kuin maaseudulla verkkoja ylläpitävillä yhtiöillä. Suurimmat hinnankorotuspaineet ovat niiden alueiden yhtiöillä, joissa sähköverkon pituus asiakasta kohti on suuri ja keskimääräinen sähkönkäyttö asiakasta kohti pientä. Vaikeissa olosuhteissa toimivilla yhtiöillä siirtohintojen korotuspaine vuosina 2016–2028 on noin 35–40 prosenttia. Viime vuonna hallitus sai aikaan 15 prosentin vuosittaisen korotuskaton yhtiöiden siirtohinnoille. Sähkönjakelu on monopolitoimintaa, jossa Energiavirasto valvoo verkkoyhtiöiden liikevaihtoa eli niiden asiakkailtaan perimien maksujen kokonaismäärää. Valvonta toteutetaan jälkikäteen neljän vuoden jaksoin. Jakson aikana kerätyt ylijäämät on hyvitettävä seuraavan jakson aikana asiakkaille. Selvitysmies ehdottaa alituottojen kompensointiajan nostamista neljästä vuodesta kahdeksaan, jotta hinnankorotukset olisivat loivempia. Sähkön hinta muodostuu käytännössä kolmesta osasta. Sähkön myyjälle maksetaan energiamaksu. Verkkoyhtiölle maksetaan siirtomaksu. Valtiolle tilitetään sähkevero ja arvonlisävero. Lisäksi asiakkailta laskutetaan huoltovarmuusmaksua. Sähkön siirtomaksu koostuu yleensä perusmaksusta ja energiamaksusta. Suurilta asiakkailta siirtoyhtiö perii myös tehomaksuja. Pienasiakkailta sitä perii kolme yhtiötä.