Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tampereen vanhainkotien asukkaista liki kolmannes on vajaaravittuja. Mikä auttaisi asiaa?

Tampereen Voimian hyvinvointimatriisi kertoo karuja tietoja Tampereen vanhainkotien asukkaiden ravitsemuksesta. Heistä 28 prosenttia on vajaaravittuja. Tehostetussa laitoshoidossa luku on 19 prosenttia. Vajaaravitsemus tarkoittaa, että vanhukset eivät saa syömästään ruoasta riittävästi ravintoaineita ja siitä aiheutuu haitallisia mitattavissa olevia muutoksia. ( AL 23.11.) Tampereen Voimia on kaupungin liikelaitos, joka vastaa kaupungin ateria- ja puhtauspalveluista. Vuonna 2016 tarkastetun väitöskirjan mukaan tutkituista pitkäaikaishoidossa olevista suomalaisvanhuksista 17 prosenttia oli virheravittuja. Tutkimuksen aineisto tosin oli vuodelta 2007. Suoria vertailuja tutkimuksen ja Tampereen tilanteen välillä ei voi vetää, mutta 28 prosenttia kuulostaa suurelta. Erityisen yleistä tässä tutkimuksessa oli liian vähäinen proteiinin saanti. Tutkituista 75 prosenttia sai sitä liian vähän. Vajaaravitsemusta selvitetään mna-testillä. Vanhuksille riittävä proteiinin saanti on erityisen tärkeää. Kaupungilta kommentoitiin Aamulehdelle , että vajaaravitsemusta on yritetty korjata jo useamman vuoden ajan. Kaupungin mukaan usein aliravituilla asukkailla on jokin sairaus, joka haittaa ruuan imeytymistä. Tilannetta ei auta, että asukkaat ovat entistä huonommassa kunnossa ja iäkkäämpiä. Kaupungilta vakuutetaan, että asukkaille tehdään yksilöllinen ateriasuunnitelma, ja valita voi pieniä tai isoja annoksia. Vähän syövälle voidaan tarjota tiheäenergistä ruokaa tai ruokaan voidaan tarvittaessa lisätä proteiinia. Yöllä voi saada välipalaa. Yksilöllinen suunnitelma on ruokailussa erittäin olennaista, sillä ihmisten tarpeet esimerkiksi sairauksien vuoksi ovat erilaisia. Jos pureskelussa tai nielemisessä on ongelmia, ruoat voidaan soseuttaa karkeammaksi tai sileämmäksi tai tarjota nestemäistä ravintoa. Ymmärrettävästi soseutetut ateriat tuskin lisäävät intoa syödä, jos syöminen on muutenkin jo hankalaa. Mikä siis neuvoksi tilanteen parantamisessa? Tarjota voi tietysti mahdollisimman maittavaa ruokaa ja asukkaiden suosikkeja. Ruoan pitäisi olla terveellistä ja monipuolista, mutta voi myös kysyä: onko elämän loppupuolella niin kovin väliksi, vaikka söisi lihapullia joka toinen päivä, jos lihapullat maittavat? Vajaaravitsemusta voidaan hoitaa myös erilaisilla täydennysravintotuotteilla. Vaan kuten Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Ravitsemushoito-oppaassa vuodelta 2010 todetaan, syömätön tuote on kallein tuote. Ikääntyessä ruokahalu heikentyy, eikä pelkkä oleminen ruokahalua varmasti kasvata. Halukkaille järjestetty päivittäinen ulkoilu tai ylipäätään sopivan virikkeellinen arki voi auttaa lisäämään ruokahalua. Se ei toki auta heitä, joille ruoka ei maita heikon kunnon tai vakavien syömisvaikeuksien vuoksi. Siksi kyseeseen tulee myös hoitajamitoitus ja hoitoon käytetty aika: onko ruokailuun todella saatavilla riittävästi apua, ja onko auttajilla tarpeeksi aikaa? Entä mitä ylipäätään arkeen kuuluu, ja voiko asukas henkisesti hyvin? Yleisesti tunnettua myös on, että mukavassa ruokailussa sosiaalisuus on isossa roolissa. Mikä sen piristävämpää kuin hauska yhteinen ateria.