Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Vaikka kaikki kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat konkarien kirjoittamia, niitä yhdistää yksi yllättävä asia

Kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat marraskuun alussa julkistettiin, myönsin esivalintaraadin jäsenelle, toiminnanjohtaja Anne Helttuselle , että pidän valintoja yllättävinä. Seurasi kiusallinen hiljaisuus. Sen aikana ymmärsin olevani Café Ekbergissä ainoa, jonka mielestä vuoden 2018 Finlandia-ehdokkaat yllättivät yhtään ketään. Totta se kuitenkin oli: vastajulkistetuista nimistä en kaikista ollut aiemmin edes kuullut. Lue myös: Nämä teokset kisaavat kaunokirjallisuuden Finlandiasta – Taas historiateemat jyräävät Hämmennyksestä huolimatta Helttunen jatkoi kuitenkin hehkuttamalla, että tänä vuonna kaikki ehdokasromaanit ovat sellaisia, jotka kuka tahansa voi lukea. Kolme viikkoa ja kuusi romaania myöhemmin voin itse todeta, että se todella pitää paikkansa. Vaikka Finlandia-ehdokaskirjojen joukkoon ei tänäkään vuonna mahtunut yhtään puhdasveristä dekkaria, sci-fiä tai Jari Tervoa , kattaus on kuitenkin erittäin helposti lähestyttävä. Minä ja Finlandia-lähettilästoverini Maria Bešlic saimme luettavaksi kuusi varsin erilaista romaania, joita kaikkia yhdistää historiallisen miljöön lisäksi erityisesti nuorekkuus – siitäkin huolimatta, että tekijöinä on todellisia konkareita. Nuoren näkökulmalla on ratkaiseva rooli. Jari Järvelän hurmeisia vertauskuvia viljelevä Kosken kahta puolta -romaani erottuu edukseen monista muista vuotta 1918 käsittelevistä teoksista, kun kansamme traumoja tarkastellaan 1970-luvulla seitsenvuotiaan Jari-pojan ja tämän isoäitien kautta. Pauliina Rauhalan järkyttävän koukuttavassa Synninkantajat -romaanissa Aaron-poika puolestaan dokumentoi muistikirjaansa vanhoillislestadiolaisen yhteisön arkea niin ikään 1970-luvulta. ”Muistamisella on rajat, yhteisesti sovitut. Ei ole lupa muistaa liikaa, väärin tai sopimattomasti”, poika kirjoittaa. Nuoruuden muistojen kautta avautuu myös Katja Ketun teos, lukijan fintiaani-kulttuuriin perehdyttävä, jopa ärsyttävän kaunis ja mystinen romaani Rose on poissa . Lars Sundin fantastisen kulmikkaassa Missä musiikki alkoi -romaanissa käydään siinäkin Yhdysvaltain puolella, ja angloamerikkalainen pop-musiikki siivittää nostalgista matkaa vuosikymmenten takaiseen nuoruuteen. Ja vaikka J. Pekka Mäkelän kunnianhimoisen, 1930-luvulta liikkeelle lähtevän Hunanin keskeiset henkilöt eivät ole enää niin kovin nuoria, niin seikkailunjanoisia kuitenkin. Viisi kertaa Finlandia-ehdolla ollut ja toistaiseksi kerran palkinnon voittanut Olli Jalonen kurkottaa vieläkin kauemmas historiaan: jo nyt klassikolta maistuva seikkailuromaani Taivaanpallo sijoittuu 1600-luvun maailmaan, jossa orastavat luonnontieteet ja uskonto vääntävät kättä. Päähenkilö on niin ikään nuori – poika nimeltä Angus. Tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-diktaattorina toimii kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen . Hän päättää 28. päivä marraskuuta, mitä Suomi lukee jouluna. Finlandia on palkinto romaanille, eli väliä ei tietenkään ole sillä, mistä tarina kertoo, vaan miten se kerrotaan. Nyt ehdokasasettelun perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että palkinto menee kirjailijalle, joka aidoimmin tavoittaa nuoruuden vivahteet. Eli kenelle? Itse veikkaan, että tässä kisassa juuri kokemus on valttikortti. Kirjoittaja on Tampereen yhteiskoulun lukion abiturientti, joka palkittiin toisella palkinnolla Suomen Kirjasäätiön ja Äidinkielen opettajain liiton Pikku-Finlandia-kilpailussa. Palkitut toimivat Finlandia-lähettiläinä. Taustalla on ajatus nuorten äänen lisäämisestä Finlandia-palkinnon jaon yhteyteen ja nuorten lukemisen puolesta puhuminen.