Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tamperelaisen löytötavaratoimiston työntekijä paljastaa, miksei pariskunnille koskaan kerrota koko totuutta – ”On syntynyt kiusallisia tilanteita”

Jokainen joskus tärkeää tai arvokasta omaisuutta kadottanut tietää, miten ikävä tunne asiasta syntyy. Onneksi tavaran kadottaminen ei ole läheskään aina lopullista, sillä se saattaa löytyä löytötavaratoimistosta tai poliisin hallusta. Tampereella Pirkanmaan löytötavaratoimistossa työskentelevä Emilia Jokijärvi sanoo ovien käyvän erityisen vilkkaasti aina maanantaisin. –Viikonloput ovat aikaa, jolloin tavaraa jää kateisiin mitä erilaisimpiin paikkoihin. Selkeät piikit ajoittuvat myös pikkujoulukauteen ja erilaisiin juhlapyhiin. –Oma lukunsa ovat erilaiset tapahtumat, joissa tavaraa joutuu kadoksiin. Tästä esimerkki on viime kesän Blockfest, mistä meille päättyi pelkästään reppuja lähes 200 kappaletta, Jokijärvi kertoo. Viime kesä toi toimistoon myös todella erikoisen tulokkaan, kun sinne kiikutettiin bussiin unohtunut kultakala. –Se oli muovipussissa olevassa lasipurkissa, jonka kanteen oli tehty pari reikää. Kirjasimme kalan ylös ja toimitimme eläinkauppaan, sillä toimiston tiloissa kalan elinpäivät eivät olisi olleet pitkät. Kadonneita ihmisiä ei toimistoon ole sentään tuotu, vaikka Jokijärvi sanoo joidenkin joskus huumorimielessä tiedustelevan asiasta. Löytötavaratoimiston työntekijä itse ihmettelee erityisesti lastenhoitotarvikkeiden suurta määrää. – Onhan se outoa, että vaikkapa lastenvaunuja ja -rattaita unohdetaan paljon eri paikkoihin. Sellainen tuntuu aika kummalliselta, sillä ajattelisi niiden olevan välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä. Iloa ja kiukkua Löytötavaratoimistoon arkeen mahtuu monia tunteita. Koskettavimpia hetkiä koetaan silloin, kun paljon tunnearvoa sisältävä tavara päättyy omistajalleen. –Useamman kerran on käynyt niin, että omistaja on kadottanut käsineet tai päähineen, jonka on tehnyt jo edesmennyt läheinen. Tällaisen löytyessä on toimistolla itketty monet ilonitkut. Samoin noudettaessa kadonnutta lompakkoa, jossa säilytettiin menehtyneen lapsen hiustupsua, Jokijärvi kertaa mieleenpainuvimpia tapauksia. –Hyvin päättyvät hetket ovat itsellenikin parhaita. Kun näkee tavaran kadottaneen aidon ilon, tuo se minullekin hyvä mielen ja lisäintoa työhön, hän toteaa. Asiakkaat äityvät toisinaan esittämään myös kitkeriä sanankäänteitä. Kun tavaraa ei löydy, tunteet nousevat pintaan. –On tuttua, että asiakas epäilee meidän pimittäneen tai myyneen hänen omaisuutensa. Onneksi näissä tilanteissa ei ole tarvittu virkavallan apua, vaikka desibelit ovatkin nousseet. Suurin löydetyssä kukkarossa toimistoon päätynyt rahasumma on noin 1500 euroa. –Oli pieni ihme, että rahat olivat tallessa, sillä omistaja oli kadottanut kukkaronsa baariin. Kun hän kyseli sitä, kertoi hän siellä olleen ”vähän” käteistä. Vähiä käteisiään kysellyt henkilö pystyttiin kuitenkin varmistamaan paksun lompakon oikeaksi omistajaksi. Laajalla skaalalla Jokijärven mukaan miesten ja naisten välillä on löytötavaroiden osalta selkeitä eroja. Baari-iltaa viettäneet ja kadotettua tavaraansa kyselevät keski-ikäiset naiset kertovat usein jonkun anastaneen omaisuutensa. –Se on varsin yleistä. Kun käsilaukku sitten löytyy sisältöineen meiltä, on varas heidän mukaansa tullut katumapäälle. He eivät kuitenkaan itse myönnä hukanneensa mitään. –Miehet taas myöntävät erittäin avoimesti filmin menneen poikki, eivätkä he muista minne omaisuus on kadonnut. Voikin siis sanoa, että tässä on havaittavissa selkeä ero sukupuolten välillä, Jokijärvi toteaa. Juhlakaudella tulee löytötavaratoimistoon toisinaan saman henkilön tavaroita monesta eri paikasta. –Niistä on helppo seurata hänen reittinsä bussista useampiin ravintoloihin sekä taksiin, Jokijärvi hymyilee. Hotelleihin jää myös viikoittain aikuisviihderekvisiittaa. Niitä ei kuitenkaan kysellä takaisin käytännössä koskaan. –Tällaisia ovat esimerkiksi puhallettavat nuket. On selvää, että nämä tuotteet menevät hävitettäväksi kolmen kuukauden jälkeen, samoin kuin repuissa olleet tupakat ja alkoholit. Kaikkea ei kerrota Löytötavaratoimistossa on päätetty, ettei omaisuutta etsiskeleville pariskunnille kerrota, mistä tavarat löytyivät. –On parempi vain kertoa niiden löytyneen. Tämä sen vuoksi, että toisinaan on käynyt niin, ettei pariskunnan toinen osapuoli ole ilahtunut siippansa tavaran löytöpaikasta, mikä on synnyttänyt kiusallisia tilanteita. Jokijärveä hymyilyttää hänen kertoessaan esiin tulevan usein ihmeparantumisia. –Niitä ilmenee varsinkin baareissa ja ravintoloissa, joista meille tuodaan rollaattoreita ja kävelysauvoja. Tuntuukin, että tällaisissa paikoissa monet kokevat ihmeparantumisen, joka on kuitenkin ohi parin päivän jälkeen. Jokijärvi muistuttaa, etteivät ihmiset pitäisi löydettyjä tavaroita itse ja ilmoittaisi niistä vaikkapa vain jonkun kylän ja kaupunginosan Facebook-sivulla. –Vaikka ihmiset ajattelevat tekevänsä tällä tavoin hyvää, on erittäin tärkeää toimittaa tavara meille tai poliisille. Tavarat päättyvät tällä tavoin omistajalleen huomattavasti varmemmin. –Esimerkiksi vanhukset seuraavat tällaista ilmoittelua todella harvoin, ja vaikkapa avaimet jäävät todennäköisesti kateisiin. Tarkka luovutusperuste Pirkanmaan löytötavaratoimisto tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa liikennelaitosten, ravintoloiden ja hotellien kanssa. Toimiston väki kiertää säännöllisesti kohteissa noutamassa unohdetut tavarat. –Kun ne tuodaan meille, kirjaamme ne tietokantaan. Toki jos kyseessä on esimerkiksi mustat nahkahanskat, on niitä mahdotonta kirjata, sillä niissä ei ole mitään erityistuntomerkkejä. Kaikki viralliset dokumentit taas toimitamme poliisille. Yksilöiminen on tärkeää, jotta tavara päätyy takaisin oikealle omistajalle. –Löytötavaroita säilytetään kolme kuukautta. Kun omistaja tulee kyselemään tavaraansa, on hänen osattava kuvailla se. Meille tuodusta kirjatusta tavarasta päättyy takaisin omistajilleen reilut puolet. Tavaran lunastuksen yhteydessä omistajalta peritään maksu. Tavara luovutetaan löytötavaratoimistosta vain, mikäli omistajuudesta voidaan olla varmoja. Esimerkiksi puhelimen etsijän on osattava avata laitteen lukitus. –Avaimia taas vertaillaan toiseen samanlaiseen verrokkikappaleeseen. Mikäli avaimille ei löydy säädetyssä ajassa omistajaa, menevät ne sulatukseen, Jokijärvi sanoo. Jos tavaralle ei löydy omistajaa kolmen kuukauden sisällä, siirtyy se löytötavaratoimiston myymälään. Osa tavarasta myös lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteisiin, joita ovat esimerkiksi vähävaraiset perheet ja alkoholistien tukipaikat. –Otamme myös vastaan tietoja tavaraa tarvitsevista kohteista, sillä autamme mielellämme apua kaipaavia. Hyväntekeväisyyteen sopivia tavaroita ovat esimerkiksi vaatteet ja lelut, Jokijärvi muistuttaa.