Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Uni ansaitsee arvonsa – raahautuminen kouluun joka aamu väkisin kahdeksalta ei palvele kenenkään etua

Aamu sarastaa, kännykkä pirittää herätystä, mutta teini vain nukkuu. Tuttu tilanne monessa kodissa, jossa asuu kouluikäinen tai -ikäisiä. Herääminen ei ota onnistuakseen, aamiainen jää syömättä ja lopulta koululainen myöhästyy kuljetuksestaan ja saapuu kouluun vasta ensimmäisen oppitunnin alettua. Koulupäivän alkamisajasta on nyt käyty tiukinta keskustelua maan pääkaupungissa. Helsingissä aloite ensimmäisen oppitunnin alkamisesta aikaisintaan yhdeksältä jäi äskettäin pöydälle päättävissä elimissä. Tampere on ollut edelläkävijä nuorten elämäntapojen ymmärtämisessä. Täällä kello kahdeksan alkavista työpäivistä on monissa kouluissa luovuttu ilman sen virallisempia linjauksia ja keskitettyjä päätöksiä. Aikaisimmiksi alkamisajoiksi on toimintaohjeella suositeltu 8.15. Torstaina kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunta keskusteli valtuustoaloitteen pohjalta siitä, pitäisikö saman tien määrittää, että koulu alkaa aikaisintaan yhdeksältä tai puoli kymmeneltä. Tälle ei virkaportaista ole enää riittänyt ymmärtämystä. Kuljetukset vaikeutuisivat, ja pienimmät alakoululaiset voisivat joutua jäämään aamuisin yksin vanhempien lähtiessä töihin. Yhteistä vastaperusteluille on, että niissä mennään aikuinen ja järjestelmä edellä. Lapsella on kohteen rooli. Tärkein peruste öiden venyttämiselle aamupuolesta on tieteellinen. Tutkimuksilla on todistettu, että murrosikäisen elimistö ei sovellu aikaisiin heräämisiin. Läheskään aina ei ole kyse laiskuudesta, huonoista elämäntavoista, sosiaalisen median parissa yömyöhään valvomisesta eikä muusta perinteisesti kuullusta väitteestä. Ihmisen fysiikka yksinkertaisesti ei ole koskaan ollut täydellisessä synkroonissa kellon ja päivänkierron kanssa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että kaikki kokevat aikaeroon sopeutumisvaikeuksia. Ja useimmille meistä on vaikeampaa tottua kelloon silloin kun siirrymme itään päin eli menetämme tunteja vuorokaudesta. Länteen siirryttäessä sujuu helpommin, kun päivä pitenee. Aikaisten aamujen puolestakin on kuultu perusteluja. Opettajat ovat sanoneet, että aamun oppitunneilla on paras työrauha. Voihan huonoa valintaa perustella silläkin, että oppilaat ovat puoli- tai täysnukuksissa pulpeteissaan. Kysymys vain kuuluu: meneekö oppitunneilla jaettava tieto tällä tavalla perille vastaanottajan päähän? Keskittymisvaikeuksiin on parempi hakea ratkaisuja selvittämällä, onko opetus riittävän kiinnostavaa ja ajan tasalla. Koulujen työntekijöidenkin työoloista ja jaksamisesta on kannettava huolta. Motivoitunut ja hereillä oleva opettaja saa ainakin tavalliset terveet oppilaat työskentelemään tehokkaasti. Erityistarpeissa olevat oppilaat taas tarvitsevat erityisapunsa. Toisen asteen koulutuksen vaiheessa voi kysymys olla jopa siitä, että opiskelija tekee lukion tai muun koulun ohessa ilta- ja viikonlopputöitä. Jos työvuoro päättyy lähellä puoltayötä, olisi tarpeellista saada levätä aamulla vähän pidempään. Toisilla harrastuksiin taas ei ole tarjolla kuin myöhäisiä kellonaikoja. Aikuisten maailmassa parhaat jää- ja muut halliajat varataan ammattilaisjoukkueille. Junioreille tarjotaan jakojäännöksiä. Kunnollinen yöuni on väheksytty luonnonvara. Yhteiskunnan menon kiihtyessä ympärivuorokautiseksi muuttuu kunnollisen levon hankkiminenkin haasteelliseksi. On ikävää, jos totutamme lapsemmekin elämänmenoon, jota hirtehisimmillään kuvaa sanonta "kuolema kuittaa univelat".