Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Länsinaapurista ei mitään uutta – pääministeriä haetaan jo hylätyistä vaihtoehdoista

Keskustan puheenjohtaja Annie Lööf on tuorein pyyhkeen kehään heittänyt hallitustunnustelija naapurimaassamme Ruotsissa. Aiemmin tehtävässä ovat luovuttaneet sosiaalidemokraattien pomo Stefan Löfven ja maltillisten eli moderaattien Ulf Kristersson . Uusiin valtiopäivävaaleihin ajautuminen alkaa näyttää Pohjanlahden takana väistämättömältä. Sitä ennen toki kokeillaan vielä, löytyisikö vaaleissa kannatusta menettäneelle ja kerran hallitustunnustelijana jo epäonnistuneelle Löfvenille jostain kummasta valtiopäivien luottamus. Annie Lööfiin asetettiin paljon toiveita pian syyskuun yhdeksäntenä pidettyjen vaalien jälkeen. Etenkin hänen arvopoliittiset kannanottonsa olivat teräviä ja uskottavia. Jos hallitustunnustelijan tehtävä olisi annettu Lööfille aiemmassa vaiheessa, olisi hänellä ehkä ollut onnistumisen mahdollisuuksia. Nyt isoimmat puolueet torjuivat yhteistyön keskustan kanssa osittain jopa kostoksi siitä, että Lööf oli torjunut aiempien tunnustelijoiden hänelle tekemiä yhteistyötarjouksia. Kristerssonin houkuttelut keskustajohtaja sivuutti sen takia, että hän ei halunnut hallitukseen, joka tarvitsisi ajoittain apua oikeistopopulistiselta ruotsidemokraateilta. Keskusta ei ole Ruotsissa suomalaisen kaimapuolueensa veroinen mahtitekijä. Sen kannatus syyskuun vaaleissa oli 8,6 prosenttia annetuista äänistä. Sillä keskusta kuitenkin päätyi valtiopäivien neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi. Ruotsin keskusta on toki yhtä lailla maataloustaustainen kuin suomalainen vastineensa, mutta jossain määrin se on etääntynyt kauemmas juuriltaan kuin Suomen keskusta. Lööfin puolue on ruotsalaisessa blokkipolitiikassa asemoitunut tukevasti osaksi maltillisten vetämää porvariblokkia eli allianssia, johon kuuluvat myös kristillisdemokraatit ja liberaalit (entinen kansanpuolue liberaalit). Blokkipolitiikkaa on haikailtu Suomeenkin. Nyt on saatu varoittava esimerkki siitä, millaisiin vaikeuksiin se voi johtaa, kun politiikan valtakuvion tulee rikkomaan lähes suurten puolueiden veroisesti ääniä keräävä populistiliike, joka ei istu sen enempää vasemmistolaisiin kuin porvarillisiin koalitiokuvioihin. Vaalien uusiminen on siis koko ajan todennäköisempi ratkaisu. Mutta ongelma on, että sekään ei välttämättä ratkaise mitään. Kansan näkemykset lienevät jakautuneet melko lailla samoin kuin reilut kaksi kuukautta sitten. Ruotsidemokraattien kannatus on voinut jopa nousta, kun puoluetta on pidetty sivussa käytännössä kaikista hallitushahmotelmista. Kaiken päälle myös valtiosääntöjuridiikka mutkistaa tilannetta. Muodollisesti ottaen uudet vaalit voidaan määrätä vasta sitten kun valtiopäivillä on äänestetty nurin neljä ehdotusta pääministeriksi ja hallitukseksi. Alkaa olla vaikea löytää ketään varteenotettavaa poliitikkoa, joka antautuisi tieten tahtoen kärsimään varman tappion. Mitä kauemmin kriisi Ruotsissa kestää, sitä varteenotettavammaksi tulee kahden perinteisen valtapuolueen, demarien ja moderaattien, istuttaminen puoliväkisin hoitamaan yhdessä maan asioita. Tosin niidenkään kansanedustajapaikat eivät aivan riitä yksinkertaiseen enemmistöön. Blokkipolitiikka on joka tapauksessa mennyttä, joten sen voisi haudata komeasti ottamalla mallia Saksasta ja Suomesta.