Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Yhteiskunta värkännyt opiskelijalle mahdottoman yhtälön ratkaista

Suomea on opittu pitämään hyvinvointivaltiona, jossa pyritään yleisesti puolueista riippumatta mahdollisuuksien tasa-arvoon. Erityisesti opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017 on joissain tapauksissa kuitenkin aivan dramaattisesti huonontanut vähävaraisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia, ja osoittaa aivan päinvastaista valtapuolueiden tahdosta. Ammatinvalinnan raamit täytyy valita Suomessa varhain ja varsin kypsymättömässä kehitysvaiheessa. Jo 14-vuotias joutuu päättämään, suuntaako lukioon vai johonkin ammatilliseen kouluun. Tuon jälkeen on päätettävä työelämän, ammattikorkeakoulun tai yliopiston välillä. Jos valitsee myöhemmin vääräksi osoittautuvan alan, on muutoksen tekeminen tehty monelle hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Jos on valinnut lukion jälkeen ammattikorkeakoulun ja kouluttautunut alalle, joka myöhemmin osoittautuu virhevalinnaksi työllistymis- tai muiden syiden takia, ja pääsee opiskelemaan yliopistoon toiselle alalle, pistää opintotukijärjestelmä kapuloita rattaisiin rinnastamalla amk-tutkinnon yliopistotutkintoon. Tällöin ei jää kovin monta opintotukikuukautta käytettäväksi, koska kokonaismäärästä vähennetään myös eri alan aiemmin käytetyt opintotukikuukaudet, vaikka noista opinnoista ei uusissa opinnoissaan saakaan opintopisteitä. Pöyristyttävin aikuisen opiskelijan tilanteen huononnus on avoliitossa elävien opiskelijoiden kohdalla, kun toinen puoliso joutuu asumaan toisella paikkakunnalla opiskelun vuoksi. Yleisen asumistuen laskennassa muualla asuvan puolison jo alle 1 300 euron bruttotulot estävät opiskelija-asunnossa asuvan asumistuen saamisen. Kun huomioidaan mainittu opintotukiviikkojen vähennys aiempien opintojen perusteella, on yhteiskunta värkännyt melkoisen mahdottoman yhtälön yksilön ratkaistavaksi. Lisäksi pyrkimys lyhentää opiskeluaikoja on kääntynyt päälaelleen, kun opiskelijat joutuvat viettämään kallista opiskeluaikaansa ansiotyössä elantonsa ansaitakseen. Onko niin, että rahvas pysyköön lestissään ja mahdollisuuksien tasa-arvoa toteutettakoon vain heidän kohdallaan, joilla on siihen tarvittavaa varallisuutta? Meeri Hulkkonen, Tampere