Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tampereen Vesi arjen turvaajana jo 120 vuotta

Me suomalaiset käytämme vettä monta kertaa päivässä, mutta emme aina muista sen todellista arvoa. Kun talousvesi- ja jätevesipuoli eli yhdyskuntien vesihuolto toimivat hyvin, unohtuu helposti, miten perustavaa laatua olevasta palvelusta on kysymys. Samaan aikaan 2,3 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallista vettä ja peräti 4,5 miljardilta perussanitaatio. Vielä sata vuotta sitten riehuivat Suomessa likaisen veden välityksellä leviävät taudit. Tampereella sairastui vuonna 1916 lavantautiin yli 3 000 ihmistä ja kuoli lähes 300. Kun vettä ryhdyttiin klooraamaan epidemian jälkeen, ei lavantautia enää esiintynyt. Maamme vesihuollon kehitys on lähtenyt tarpeesta. Teknisten järjestelmien ohella on täytynyt olla hallintomekanismi, joka pystyy hoitamaan järjestelmiä, pitämään ne kunnossa ja hankkimaan niille tarvittavat resurssit. Jo antiikin roomalaiset hallitsivat tällaisen vesilaitostoiminnan periaatteet. Toisaalta nykyisinkin löytyy maailmalta kaupunkeja, joissa vesihuolto ei ole kunnossa. Onko vesi tällöin ongelma vai onko pikemminkin kyse kyvyttömyydestä hallita vedenkäyttöä eri tilanteissa? Suomen ensimmäinen vesilaitos aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1876. Sen jälkeen vesilaitoksen saivat Viipuri, Tampere, Turku, Lahti ja Hämeenlinna. Tampereen korkeapaineinen vesilaitos perustettiin vuonna 1898. Sitä edelsi matalapaineinen järjestelmä vuodesta 1882 ja siitä lähtien keskustorin suihkulähde on ollut käytössä. Vesilaitosta perustaessaan kaupungit käyttivät usein samoja ja harvoja asiantuntijoita, myös ulkomailta. Tampereella pohdiskeltiin 1950-luvulla uudestaan vedenhankintaa, kun raakavesiallas Näsijärvi oli saastunut. Katseet suuntautuivat 1950-luvun lopulla Kangasalan Roineeseen, joka tuli ensimmäisen kerran esille vesilaitoksen johtajan Matti Murron kirjoituksessa ”Onko Näsijärvi likaantunut?” ( AL 18.12.1959). Vauhtia hankkeelle antoi vuoden 1962 veden laatututkimus, jonka mukaan sulfiittilipeä oli saastuttanut Näsijärven eteläosan. Teollisuudesta johdettiin jätevesiä jo 1950-luvulla Näsijärveen ainakin kaksi kertaa enemmän kuin asutuksesta. Vedenotto siirrettiinkin Roineeseen vuodesta 1972 ja vesi käsitellään Ruskon laitoksella. Kun Kaupinojan vanhan vedenottamon saneeraus valmistuu, se voi tarvittaessa toimittaa koko kaupungin tarvitseman veden. Kahden suuren pintavesiottamon lisäksi käytetään useita pohjavedenottamoita. Kangasalan jätevesiä puolestaan ryhdyttiin pumppaamaan Tampereelle puhdistettavaksi vuonna 1980. Parhaillaan Tampereella rakennetaan jätevesille keskuspuhdistamoa Sulkavuoreen. Kaikki jätevedet Kangasalta, Ylöjärveltä ja Pirkkalasta sekä osin Lempäälästä johdetaan Tampereelle jo nyt. Uutena jakeena tulevat loput Lempäälän sekä Vesilahden jätevedet. Keskuspuhdistamon on määrä valmistua 2024. Suuri haaste on verkostojen saneeraus, joka on edistynyt Tampereella varsin hyvin ja on huomioitu myös Tampereen Veden strategiassa. Ruskon laitoksen saneeraus alkaa ensi vuonna. Aika näyttää, toteutuuko kaavailtu tekopohjavesilaitos ja missä laajuudessa. Vuonna 1981 vesi- ja viemärilaitoksesta muodostui yhteinen organisaatio. Naapurikuntien kanssa tapahtuvan sopimuspohjaisen yhteistyön lisäksi Tampereen Vesi on operoinut Pirkkalan vesihuoltoa vuodesta 2007. Seudullinen vesihuoltolaitos saattaa syntyä jatkossa. Toisaalta kiertotalous ja vihreä talous edellyttävät enemmänkin hajautettuja järjestelmiä. Suomi on monissa vesi- ja ympäristöalan kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkeä. Meillä on omat haasteemme kuten ikääntyvät verkostot, organisaatioiden kehittäminen, riittämätön näkyvyys, käyttöomaisuuden hallinta ja teknologian ennakointi. Muun muassa näitä tutkimme TTY:n vesihuoltopalveluiden tutkimusklusterissa Vepatuki 2018–2023. Myös kansainvälisessä yhteistyössä voisivat maamme vesihuoltolaitokset olla enemmän mukana. Saamme pääsääntöisesti nauttia puhtaasta juomavedestä ja vesistöistä. Palveluiden saatavuus on erittäin hyvä kansalaisten, teollisuuden ja muun yhdyskunnan kannalta. Taustalla on pitkä kehitystyö, jonka ovat tehneet mahdolliseksi tasa-arvoisen yhteiskunnan pelisäännöt ja pitkän aikavälin suunnittelu, toteutus sekä käyttö ja kunnossapito. Parempia pelisääntöjä on kuitenkin kehitettävä, jota järjestelmät toimivat kaikissa tilanteissa ja pystyvät samalla uudistumaan. Kirjoittajat Petri Juuti ja Tapio Katko ovat TTY:n dosentteja ja Unesco-oppituolin (Kestävät vesihuoltopalvelut) haltijoita.