Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Niin, ja sitten äiti antoi minulle jotain pillereitä" – Näin lasten auttavaa puhelinta huijataan

Heleä tytönääni kaikui marketin parkkihallin käytävällä. Ovi parkkihallista päästää joka aukaisulla sisään vähän kylmää. Tytön ääni oli juuri sellainen, joka herättää suojeluvaiston. Osuu äiti-nappulaan ja siksi saa minutkin hidastamaan kulkuani. Tyttörinki istui nurkassa rappujen alla. Yhdellä tytöistä on kännykkä kaiuttimella ja myös vastaajan lempeän ymmärtävä ääni kuuluu pitkälle. Palanen keskustelua tarttuu korviini. Se keskustelu on todella kiinnostavaa, mutta jatkan matkaani. Palatessani sama suloinen nukenääni tulee vastaan. Nyt kuulen myös tukahdutettuja tirskahduksia. Jään edelliselle tasanteelle. Tunnustan: salakuuntelen. Ihmisiä tulee ja menee harvakseltaan ohitseni. –Niin, ja sitten äiti antoi minulle jotain pillereitä.... niin, en tiedä mitä... se sai niitä pihalla yhdeltä mieheltä... en tiedä mitä ne ovat, mutta niistä tuli minulle unelias olo. Olen niin yksinäinen. Ääni vastaa kaiuttimesta: Tiedäthän, että et voi syödä mitään lääkkeitä, mistä et tiedä mitä ne ovat. Tytön vastauksesta en saa selvää, mutta kaiutinääni vastaa: Niin, ahaa, hän oli siis joku äidin tuttu. Tirskahdus. Ympärillä istuvilta kolmelta tytöltä karkaa nauru. Näytelmän päähenkilö, vaalea kiharatukkainen tyttö farkuissaan katkaisee puhelun ystävällisiin toivotuksiin. Astun alas portailta tyttöjen eteen: Huijasitteko te sitä auttavan puhelimen naista? kysyn. Tyttö katsoo minua suoraan silmiin juurikaan hämmentymättä. –No kun ei meillä ollut mitään tekemistä. Ajankuluksi me. Kuulemastani ajanvietepuhelusta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Ei mitään muuta, kuin että lapset ovat lapsia ja niiden päähän pälähtää kaikenlaista. Muistan itsekin tehneeni kaikenlaista ajattelematonta jäynää. Se on sellaista testaamista. Mikä kaikki menee läpi. Tähänkin tehtävään oli valittu somaäänisin tyttö, jolla oli taito improvisoida. Hänestä tulee varmasti vielä jotain. En tiedä ymmärsikö lasten auttavan puhelimen päässä puhuva nainen, että hän on keskellä ajanvietettä. Saattoi ymmärtääkin. Jos ei, niin toivon, että hän ei nyt murehdi ketään äidin lääkitsemää kaltoin kohdeltua teinityttöä, jota ei oikeasti ole olemassa. Saati, että hän kirjoittaisi raporttiin, kuinka heitteillä nykynuoret ovat. Oikeasti nämä noin 13-15 -vuotiaat tytöt odottivat, että puhelimeen puhuneen tytön äiti tulee kaupasta. Tai ehkä hän valehteli senkin minulle. Tosin jokin todellisuudentajun valo syttyi hänen silmiinsä, kun hän huomasi alkaa vakuutella, että lääkejuttu ei ole totta. Ei äiti mitään sellaista. Sinänsä mielenkiintoista, että he ovat niin oppineet, että ovat ympäristölleen näkymättömiä, että he eivät koettaneet lainkaan piilotella vitsiään ohikulkijoilta. Kuka nyt kehtaisi tulla sanomaan jotain. En minäkään alkanut heille räyhäämään. Sanoinpahan vain, että muistakaa, että kaikella tekemisellänne on aina merkitystä. Nyt ehkä lisätään raportteihin lisätodiste suomalaisen nuorison pahasta olosta. Nyt he ehkä veivät ainakin vartin jonkun sellaisen aikaa, joka oikeasti tarvitsi apua.