Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Valmentajalla on suuri vastuu lapsesta muutenkin kuin urheilijan alkuna – kohu Titta Heikkilän ympärillä sai kohtuuttomat mittasuhteet, mutta sillä on tervehdyttävä vaikutus

Kuohunta Titta Heikkilän ja (joukkue)voimistelun ympärillä on ollut poikkeuksellisen rajua Urheilulehden paljastusjutusta lähtien. Sen seurauksena moni vanhempi miettii nyt, suunnatako lapsensa mielenkiinto aivan muualle. Heikkilä teki ainoan oikean ratkaisun ja astui julkisuuteen jo ennen Brasilian matkaansa. Alun perin hänen piti keskittyä kisareissuun ja kommentoida kyseenalaisiksi väitettyjä metodejaan ensi viikolla. Julkisuusmylly ja suoranainen häirintä pakottivat Heikkilän avaamaan ajatuksiaan nyt. Voimistelu on äärimmäisen vaativa laji, jossa valmentajan ja urheilijan suhde on varsinkin huipputasolla hyvin intensiivinen. Oikeiden tekniikoiden oppiminen vaatii lukemattomia toistoja ja virheisiin puuttumista. Mitä tähän puoleen tulee, Heikkilä on ilmiselvästi alansa kärkiosaaja. Sitä todistavat Minettien tuloksetkin. Ongelma tulee siinä, jos valmentajan kunnianhimo purkautuu väärällä tavalla. Inhimillisyyden rajat ylittävä suoraviivaisuus, henkilöönkäyvät kommentit tai suoritusten runttaaminen maaliin puolipakolla ovat vääränlaista kunnianhimoa ja huonoa käytöstä. Heikkilän tapauksessa on tällaisia piirteitä. Sekin on hyvä ymmärtää, että nuoret urheilijat kokevat valmentajan metodit hyvin eri tavalla. Yksi tarvitsee kannustusta, toinen pientä potkua takapuoleen. Jokaisen kokemus on aito ja oikea, ja terveessä ilmapiirissä niistä kokemuksista puhutaan. Vaikenemisen ja häpeän kulttuurista pitää päästä eroon urheilussakin. Viisivuotiaan tytön isänä pidän anteeksiantamattomana, jos vanhemmilta salataan lapsen pyörtyminen harjoituksissa, johtui se mistä tahansa. Valmentajilla on suuri vastuu, joka ulottuu kauemmas kuin vain siihen, oppiiko lapsi käsinseisonnan tai ulkosyrjäpotkun. Urheilussa ei ole enää sellaista pakopaikkaa kuin jonkin lajin oma asia tai koodi. Tämä on hyvä tiedostaa. Kipeätkin aiheet nousevat julkiseen keskusteluun, ja seuroilta ja valmentajilta vaaditaan alttiutta perustella tapansa toimia. Lähettäisinkö kaiken tämän jälkeen oman lapseni voimisteluharrastuksen pariin? Ilman muuta. Voimistelu eri muodoissaan on mitä parasta liikuntaa, ja lajikulttuuri varmasti tervehtyy julkisen keskustelun kautta. Se on tämän ikävän tapauksen hyvä puoli. Toivoa sopii, että Titta Heikkilään kohdistunut häirintä loppuu. Hän on saattanut olla ajattelematon, mutta tuskin paha, eikä ansaitse julmaa kohtelua.