Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Huuhkajien ympärille on pesiytynyt löysää puhetta pelaajista – Markku Kanervan kannattaisi nyt soittaa pari puhelua

Tappiot Kreikalle ja Unkarille olivat parasta, mitä Suomen jalkapallomaajoukkueelle saattoi tapahtua Kansojen liigan loppusuoralla. Unelmahöttö lässähti juuri oikeassa kohtaa, ja EM-karsinnat aloittaa ensi vuoden maaliskuussa taas nöyrä joukkue. Lohkoarvonta järjestetään 2. joulukuuta Dublinissa. Suomesta ei tullut neljän voiton myötä jalkapallon mahtimaata, eikä Huuhkajat ole liiemmin huono kahden tappion takia. Lopulta joukkueen ja pelaajien perustaso ratkaisee, onko lopputurnaukseen asiaa. Suomen rutiinitaso on noussut, mutta se kuuluu edelleen altavastaajiin. Jalkapallobuumissa ei ole mitään pahaa niin kauan, kunhan se ei tartu pelaajiin tai valmennukseen. Nyt hype taisi päästä muutaman pelaajan pään sisälle. Suoritus Unkaria vastaan oli jotain lapsellisen ja ylimielisen välimaastosta, eikä sellaiseen ole jatkossa varaa. Suomesta ei ikinä tule Barcelonaa, joka lyhytsyöttelee itsensä prässin alta väljemmille vesille. Varsinkin Sauli Väisänen ja Glen Kamara järjestivät joukkuetoverinsa jatkuvasti pulaan pelaamalla liian hankaliin väleihin. Kun Joona Toivio tuli toiselle jaksolle kentälle, ero Väisäsen tapaan avata peliä oli totaalinen. Toivio tekee niin selkeitä ratkaisuja, että pelikaverille jää aina aikaa reagoida. Sekään ei ole sattumaa, että Kamara loisti synnyinkaupungissaan Tampereella nimenomaan Tim Sparvin parina. Kun varmaotteinen kapteeni puuttui vierasotteluista, Kamara oli usein hukassa. Suomessa viriää aika ajoin keskustelu nuorten pelaajien näyttöpaikoista maajoukkueessa. Toivottavasti sunnuntain ottelu ehkäisee hössötystä. Kokemuksella on suuri merkitys huipputasolla, etenkin kun Suomelta puuttuvat todelliset talentit. Nuorisokaartin sisäänajoon tarvitaan malttia, jota päävalmentaja Markku Kanervalla onneksi riittää. Hän on selkeästi ymmärtänyt myös pysyvyyden merkityksen. Joukkuepeliä on vaikeaa kehittää, jos sen toteuttajat kentällä vaihtuvat jatkuvasti. Islanti teki ihmeensä 13–14 pelaajalla, jotka jakoivat käytännössä kaikki peliminuutit. On käynyt hyvin selväksi, että Suomikin nojaa vahvasti muutamaan luottopelaajaan. Heitä ovat Lukas Hradecky , Paulus Arajuuri , Toivio, Jere Uronen , Sparv, Robin Lod ja Teemu Pukki . Yhdenkin pelaajan puuttuminen tästä seitsikosta aiheuttaa loven Huuhkajien iskukykyyn. Siksi ensimmäinen toive talvikaudelle on, että tämä ydinporukka pääsee huippukunnossa EM-karsintoihin. Toinen toive on, että hyökkääjä Joel Pohjanpalo kuntoutuu jalkavaivoistaan. Hän olisi arvokas lisä joukkueeseen. Lisävoimaa kaivattaisiin myös keskikentälle. Roman Eremenko on tervetullut takaisin, mikäli miehen sydän sykkii kunnolla Suomelle. Kanervan saappaissa harkitsisin myös puhelua Alexander Ringille ja Perparim Hetemaj'lle . Jomman kumman tai miksei molempien paluu Suomi-paitaan maistuisi.