Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Uusi päivä -sarjasta tuttu Ronja Alatalo kävi ylioppilaskirjoitusten jälkeen Afrikassa rauhoittumassa – vapaaehtoistyö avasi silmät auttamiselle

–Voi, minä olen katsonut kaikki jaksot. On harmi, että ohjelma lopetetaan! Uuden päivän innokas katsoja on tunnistanut Ronja Alatalon Siperian liikekeskuksessa Tampereella ja innostuu kehumaan sarjaa. Stella Kuparista sarjassa näyttelevä Alatalo, 19, lupaa fanille, että tulossa on vielä jännittäviä juonenkäänteitä. Sarjan kuvaukset päättyivät jo loppukesästä. Tänään Ronja Alatalolla ovat päällimmäisenä mielessä juuri julkistetut ylioppilaskirjoitusten tulokset. Kolmen ja puolen vuoden rutistus on onnekkaasti ohi. –Tein koko ajan samalla töitä joko teatterissa tai Uudessa päivässä . Abivuonna olin koulussa enintään kaksi päivää viikossa, koska kuvaukset veivät lopun ajan. Viime keväänä halusin nauttia myös penkkareista ja muista abijutuista, ja jätin koulujuttuja syksyyn. Tuli vähän kiire, Alatalo nauraa. Syykuun lopussa, kun viimeiset kirjoitukset olivat torstaina ohi, hyppäsi Ronja Alatalo sunnuntaina lentokoneeseen ja matkusti Tansaniaan vapaaehtoistyöhön. Mukaan lähti kaksi ystävää. Kuukauden ajan he työskentelivät vapaaehtoisina paikallisessa päiväkodissa ja lopuksi vielä reppureissasivat maassa hetken. Kuukausi Tansaniassa vaikutti voimakkaasti Ronja Alataloon. –Meillä täällä Suomessa helposti ajatellaan, että miksi minun pitäisi auttaa jotain tuntematonta, eihän se kuulu minulle. Tansaniassa kysyttiin, miksi et auttaisi? Matka Afrikkaan käänsi Ronja Alatalon ajattelun näkökulmaa. Aiemmin hänkin ajatteli, kuten useimmat meistä, mitä itse voi saada maailmalta, antaako tämä minulle jotain. Tansaniassa hän oppi kääntämään kysymyksen muotoon, mitä minä voin antaa maailmalle. Myös ihmisten iloisuus kovissakin olosuhteissa teki häneen vaikutuksen. Kotiinpaluu oli jonkinasteinen kulttuurisokki. Ronja Alatalo ehti matkan aikana nähdä ja oppia niin paljon uutta, että aika tuntui paljon kuukautta pidemmältä. Kotona kaikki oli kuitenkin pysynyt ennallaan, ikään kuin aika olisi pysähtynyt. Vapaaehtoistyö vahvisti ajatusta, että tuleva ammatti ei ole ainakaan toimistossa istumista. Ronja Alatalo ei ole vielä päättänyt, mihin hän hakee. Hän haluaa antaa itselleen aikaa ja päättää vasta yhteishaun alkaessa, mikä ala kiinnostaa tarpeeksi. –Meidän sukupolvemme ei kuitenkaan tee vain yhtä työtä koko elämäänsä. Mietin keväällä, mikä juuri silloin kiinnostaa, ja pistän paperit sinne vetämään. Ehkä se on joku taidealan koulu kuitenkin, Alatalo pohtii. Keväällä on tiedossa myös mielenkiintoinen teatterityö. Alatalon ja kahden muun nuoren näyttelijän yhdessä tekemä Tyttöjen pukkari -näytelmä on kutsuttu vierailemaan musiikkiteatteri Kapsäkkiin Helsinkiin. Näytelmä oli Alatalon lukion teatteridiplomin lopputyö. Sen ensi-ilta oli tammikuussa koululla ja elokuussa se oli Tampereen Teatterikesän Off-ohjelmistossa. Ronja Alatalo on aina halunnut tehdä asiat itse ja oman päänsä mukaan. Kun isoisä on Mikko Alatalo ja kaikki kolme setääkin ovat muusikoita, voi tulla mieleen, että haluaa tehdä omat työjuttunsa ihan Ronjana. Alatalon nimi ei ole ollut hänen mielestään rasite, mutta nimen perusteella tehdyt olettamukset ovat. –Olen pitänyt ammatillisesti tiettyä etäisyyttä. En ole halunnut ottaa apua vastaan, vaikka ei Pappa sitä ole paljon tyrkyttänytkään. Nyt olen jo tajunnut, kuinka hienoa on, että suvussa on niin lahjakkaita muusikoita. Isänpäiväkonsertissa tajusin, kuinka lahjakkaita sedät ovat, tunnustaa Ronja Alatalo. Oman päänsä pitäjä hän on silti edelleen. Kun äiti ihmetteli tulevien ylioppilasjuhlien pitkää vieraslistaa, päätti Ronja Alatalo hoitaa homman itse. Äiti voi keskittyä juhlimiseen itsenäisyyspäivän aattona.