Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Itsevarma, intiimi ja elegantti: Mariah Carey unohti briljeerauksen ja voimaballadit – ja teki vuoden upeimman r&b-albumin

Jokainen musiikki-ilmiö löydetään ennen pitkää uudelleen. Yleensä se vie noin neljännesvuosisadan. Ensin ilmiölle ja sen edustaman aikakauden ominaispiirteille naureskellaan: nuo vaatteet! nuo hiukset! Sitten sitä maltetaan tutkailla huolellisemmin. Loputtomalta tuntuneen 1980-luvun kierrätyksen jälkeen popmusiikissa on viime vuosina siirrytty vihdoin ammentamaan 1990-luvulta. Eikä kyse ole enää pelkästään ”ysäribileistä” ja Haddawayn What Is Loven tahtiin tanssimisesta. Amerikkalaisessa vaihtoehtorockissa kitarat murisevat kuin 1990-luvun alun Bostonissa, raven ja breakbeatin kiihkeät rytmit hiipivät takaisin elektroniseen musiikkiin. Mutta mikään 1990-luvun musiikkityyleistä ei ole noussut arvossaan niin kuin aikakauden r&b. "New Jack Swingin" kahisevilta setelitukoilta kuulostavat rytmit soivat Cardi B:n ja Bruno Marsin kaltaisten supertähtien hiteillä ( Finesse [Remix] ). Arvostetut musiikkimediat kirjoittavat ylistäviä esseitä Destiny’s Childin ”klassikkoalbumeista” (joiden olemassaoloa aikoinaan tuskin noteerasivat, koska ne eivät olleet valkoisten miesten tekemää kitararockia). Kirjoittaessani tätä Tampereen Klubilla on käynnissä RnBlicious-niminen dj-ilta. Vanhoista tähdistä vain harva loistaa 1990-luvun suurimmista r&b-tähdistä harva kuitenkaan on saanut ilmiöstä merkittävää lisäpontta omalle uralleen – ja vain yksi heistä, lähes kritiikin ulottumattomiin nostettu Beyoncé , ei olisi sitä edes kaivannut. Toiset ovat tietenkin jo kuolleita ( Aaliyah , Lisa "Left Eye" Lopes ), toiset olisi vain parempi vaieta sellaiseksi ( R. Kelly , jonka Wikipedia-sivun luku ”Sex scandals and allegations” on materiaalin runsauden vuoksi jouduttu jakamaan viiden väliotsikon alle). TLC:n, En Voguen ja All Saintsin comebackit ovat jääneet vaisuiksi tussahduksiksi. Mary J. Bligen ja Toni Braxtonin kaltaisia lahjakkuuksia kyllä arvostetaan, mutta ei heidänkään uusi musiikkinsa myyntitilastoissa sanottavammin juhli. Oma tapauksensa on tietysti kesän Flow Festivalilla esiintynyt Lauryn Hill , jonka edellisen – ja ainoan – studioalbumin ilmestymisestä tuli elokuussa kuluneeksi 20 vuotta. Ja oma tapauksensa on myös Mariah Carey . Supertähdestä pilkan kohteeksi En olisi vielä viime vuonna voinut kuvitellakaan koskaan kirjoittavani sellaista lausetta kuin ”Mariah Carey on tehnyt yhden vuoden parhaista albumeista”. Näin on kuitenkin päässyt käymään – minkäs teet! Marraskuun puolivälissä julkaistu Caution ei ole spektaakkeli tai minkäänlainen "statement". Se yksinkertaisesti sisältää kymmenen täysin tekijänsä näköistä laulua, joista heikoinkin on hyvä. Eihän erinomaisen levyn tekeminen sen enempää vaadi – mutta kertokaa se modernin r&b:n suurimmalle tähdelle Drakelle , jonka kesällä ilmestyneellä Scorpion -albumilla oli viisi hyvää ja 20 täydellisen unohdettavaa kappaletta. KUUNTELE: Mariah Careyn Caution. Mariah Carey nousi pinnalle parikymppisenä, aivan 1990-luvun alussa. Viiden oktaavin äänialan hallitsevasta seireenistä alettiin välittömästi leipoa kilpailijaa Whitney Houstonille . Ihailu oli kuitenkin vuosituhannen vaihteeseen tultaessa kääntynyt yleiseksi naureskeluksi. Siirappisten voimaballadien loputon vyöry, katastrofaalisesti epäonnistunut elokuvaprojekti Glitter , Careyn lausumat (”En kävele portaita”) tai hänen suuhunsa laitetut omituisuudet (”Haluaisin olla yhtä laiha kuin ne nälkää näkevät lapset televisiossa, mutta ilman kärpäsiä ja kuolemaa ja sellaista”) ja mediassa raportoidut hermoromahdukset tekivät Careystä helpon pilkan kohteen, höystettynä rahtusella arjen rasismia ja sovinismia. Vuoden 2005 albumista The Emancipation of Mimi alkanut Careyn kunnianpalautus on edennyt hitaasti muttei erityisen varmasti. Levyt ovat olleet epätasaisia, eikä Mariah's World -tosi-tv-ohjelma välttämättä ollut maailman paras idea. Carey lahjakkuutta on tuskin epäillyt kukaan, mutta ennen kaikkea hän on osoittautunut huumorintajuiseksi ihmiseksi, joka ei ota itseään liian vakavasti. Carey on aina ollut diiva siinä missä Beyoncé tai Sade , mutta voisiko heidän kuvitella luikahtavan samppanjalasien kilinästä sivukujalle polttamaan röökiä ja kertomaan roiseja vitsejä? Careyn voi. Itsevarma, intiimi ja elegantti Caution on itsevarma, intiimisti ja elegantisti svengaava albumi, joka kuulostaa alusta asti fokusoituneelta ja hallitulta. Se ei sen paremmin haikaile 1990-luvulle kuin juokse kieli vyön alla uusimpien muotisoundien perässä. Mitään mielistelevää albumissa ei ole; vierailevia vokalisteja kuullaan vain muutamalla kappaleella, eikä heitäkään ole poimittu suoratoistolistojen kärjestä striimauslukemia kohentamaan. Valokeilassa on koko ajan Carey itse. Musiikillisesti Caution on ihailtavan kompakti kokonaisuus. Se pysyy koko ajan omalla, tarkkaan määritellyllä ja huippuunsa hiotulla mukavuusalueellaan. Parhaat puolensa se paljastaa kuulokekuuntelussa VIDEO: Mariah Careyn musiikkivideo GTFO. Laulut tuntuvat heijastelevan hyvällä tavalla itsekästä ”ota tai jätä” -mentaliteettia. Pumpulinpehmeän GTFO -singlen kertosäkeen ”Get the fuck out / take your things and be on your merry way” Carey kujertaa kuin rakastetulleen. Mielenkiintoista on, ettei Carey brassaile notkealla äänellään juuri lainkaan. Melismat pysyvät kurissa, eikä monen vihaamaa ”Mariah-koirapilliä” kuulla. (Skeptikoille mainittakoon myös, että pianoballadeja on vain yksi – sekin levyn viimeisenä.) Caution on yksinkertaisesti classy – ja vuoden paras r&b-albumi.