Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Laumassa susi saa kyllä ruokaa – ongelmia aiheuttavat yksinäiset häirikköpedot

Katselin pari päivää sitten parkanolaisen metsästäjän riistakamerakuvaa hirvien nuolukiveltä, läheltä Karvian rajaa. Susihan se siinä haisteli jälkiä keskellä otosta. Täysikasvuisen näköinen hallavaharja ei tiettävästi ollut yksin. Länsi-Suomessa kasvanut susikanta ei voi olla aiheuttamatta jyrkkiä kannanottoja. Pitkin rannikkoa asutuksen seassa Pohjanmaalta etelään on nyt 6–7 lisääntyvää laumaa. 3-8 pentua syntyy vuodessa. Ne lähtevät hakemaan keväisin omaa reviiriä, kun uusi pentue on tulossa. Lännessä on susia enemmän kuin muualla Suomessa, ja omaa aluetta etsiviä yksinäisiä riittää. Ruokaa niillä on, siitä pitää huolen paikoin ylitiheä peura- ja kauriskanta. Ongelma tulee siitä, että ne yksinäiset ovat juuri aikuistuvia pöljäkkeitä, jotka vasta opettelevat metsästämään. Laumassa ne saavat ruokaa varmasti. Haukkuva koira on yksinäiselle hukalle helppo nakki. Ne lännen vaeltajat ovat tottuneet ihmisen hajuun ja pihoihin. On merkkejä siitä, että Virtain-Keuruun ja Vilppulan reviirit ovat jälleen täyttymässä lisääntyvillä pareilla, samoin Kuhmoisten-Oriveden seutu. Varmuus uusista pentueista näkyy lumien tultua. Olen kuullut kertomuksia Virroilta, Vilppulasta ja Parkanosta, miten portailla karjuva isäntä ei ole saanut susia jättämään koiraansa, keskellä kirkasta päivää. Haluaisin nähdä siinä tilanteessa koiranomistajan, joka pitää päänsä kylmänä. En ymmärrä sitäkään, että talous- ja työkurimuksessa painiva karjanomistajaperhe joutuu sähköaidan sisään ja lapset taksikyytiläisiksi susien takia. Kumpi silloin muuttaa, perhe vai susi? Enkä arvosta sellaista oikeuslaitosta, joka puolessa tunnissa suostuu kumoamaan viranomaisen päätöksen, poikkeusluvan kaataa ilmiselvä häirikkösusi. Ihminen odottaa päätöksiä vuositolkulla.