Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Citius, altius ja klikkaus – pelaaminen muuttui e-urheiluksi ja uhka mahdollisuudeksi kun raha alkoi puhua

Tietokonepelaamista lähestyttiin pitkään pääosin uhkana. Sen pelättiin haittaavan nuorten koulunkäyntiä, aiheuttavan yksinäisyyttä ja vaarantavan terveyden. Sitten saimme lukea uutisia suomalaisista pelaajista, jotka ovat tehneet miljoonia voittamalla kansainvälisiä digitaalisten pelien kisoja. Uhasta tuli nanosekunnissa mahdollisuus. Pelaamisesta oli siinä vaiheessa jo tullut kaupallistumisen myötä nimeltään e-urheilua. Se on ammattimaista elinkeinotoimintaa hyvin samaan tapaan kuin pallopelaaminen ja muu perinteinen urheilu. Tampereelle nostatetaan nyt e-urheilukeskusta. Hankkeessa on mukana oppilaitoksia ja perinteisiä urheiluseuroja sekä kaupunki. Valtioltakin on jo saatu 30 000 euroa rahaa. Keskuksen kehittäjät ansaitsevat kiitosta ripeydestä. Kiekkokaupungilla on mahdollisuus profiloitua uuden ilmiön tyyssijaksi. Olisi ollut vain ajan kysymys, milloin jokin muu kaupunki tai alue Suomessa olisi yrittänyt samaa. Samalla mieleen nousee episodi lähihistoriasta. Rapiat kymmenen vuotta sitten päättyi kummalliselta näyttänyttä nimeä e-Tampere kantanut hanke. Sen piti olla Tampereen ainakin toistaiseksi viimeisen kaupunginjohtajan Jarmo Rantasen (sd.) perintömonumentti. Harva enää edes muistaa jättiprojektia, mutta vuosituhannen vaihteessa ja alkuvuosina siitä tehtiin tosissaan numeroa. Lähimuistiin jäi lähinnä Nettinysse, joka kiersi opastamassa etenkin ikäihmisiä verkon käyttöön. Jos e-urheilu olisi ollut silloin nykyisessä vedossaan ja se olisi ajoissa kytketty e-Tampereeseen, olisi hankkeelle saatu aivan uuden mittaluokan huomioarvo. Lisää historiaviisautta: "Jos et voi voittaa heitä, liity heihin". Liekö vanha strateginen iskulause ollut tamperelaisten urheiluseuravaikuttajien mielessä kun he päättivät lähteä deittimarkkinoille tietokonepelaajien kanssa? "Vanhassa" urheilussa joudutaan koko ajan hakemaan uusia rahalähteitä. Vero- ja veikkaustuotoilla rahoitetuista julkisista tuista käy jatkuva taistelu. Yritysten sponsoripennosien eteen pitää taipua ties kuinka monin kerroin. Tamperelaisten ajoitus on sikälikin erinomainen, että myös valtiovalta näyttää juuri nyt uskovan e-urheiluun. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho sanoi elokuussa, että Suomesta voisi tulla alan suurvalta. Poliitikkojen kiinnostus e-urheiluun ei ole vain hyvää tahtoa. Kun sota käydään yhä enemmän digitaalisesti ja kybermenetelmiä käyttäen, haluaa valtio puolustusvoimiensa käyttöön mahdollisimman hyvää alan osaamista. Ihan samasta syystä yhteiskunnat aikoinaan halusivat pitää huolta parhaista fyysisistä urheilijoistaan sekä taktiikkoja ymmärtävistä valmentajista tai urheilujohtajista. Jos Suomi on e-urheilun suurvalta ja Tampere on e-urheilun keskus Suomessa, niin sehän tekee Pirkanmaasta kertaklikkauksella alan globaalin johtajan? Noin yksinkertaistahan se ei ole. Hanke on hanke eikä vielä mikään saavutus. Eikä Tampere kaikilta osin aivan yksin tai ensimmäinen ole. Kainuussa herättiin vanhan ja uuden urheilun yhteistyöhön jo viime vuonna, ja nyt alan opetusta saa Kajaanin ammattikorkeakoulussa sekä Vuokatin urheiluopistossa.