Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Britanniasta uhkaa tulla Pikku-Britannia, jos se jatkaa tällä radalla

Britannian ja Euroopan unionin erosopimuksen vääntö on ollut hieman kuin Pikku-Britannia -komediasarjan absurdissa skottihotellissa: vieraat yrittävät saada vastauksia arvoituksia latelevalta huilupiiparilta. Erona on vain se, ettei väännössä ole ollut mitään hauskaa. Nyt alustava sopimus on saatu valmiiksi, mutta mikään ei edelleenkään ole valmista. Paperi pitäisi hyväksytyttää brittiparlamentissa ja EU:ssa. Unionissa kuvio on helpompi, mutta Britanniassa edessä voi vielä olla kutakuinkin mitä hyvänsä. Brittipolitiikassa laskeskellaan nyt kiivaasti, kenen leirissä enää kannattaa olla. Pääministeri Theresa Mayn teltta näyttää koko ajan huterammalta ja reikiintyneemmältä. Kuvaavaa on, että Mayn hallituksesta katoaa ministereitä kuin rottia laivasta. Torstaina lähtijöihin liittyi muiden muassa brexit-ministeri Dominic Raab , joka ryhtyi tehtävään vasta heinäkuussa edellisen ministerin häivyttyä. Viimeisen vuoden aikana Mayn hallituksesta eronneiden määrä huitelee jo kahdenkymmenen liepeillä. Britannia ja EU ovat hiukan kuin lasten eroavat vanhemmat: niiden pitää sopia eron ehdoista, mutta ero ei silti irrota niitä toisistaan. Lapset tarkoittavat, että yhteyttä on pakko pitää. Tässä tapauksessa "lapset" ovat se maantieteellinen tosiasia, että Britannia on tulevaisuudessakin osa Eurooppaa ja EU:n naapuri. Lontoosta junailee Pariisiin ja Brysseliin edelleen nopeammin kuin Helsingistä Jyväskylään, ja yhteisiä intressejä on edelleen paljon esimerkiksi turvallisuusasioissa. Haukuttu erosopimus on ehto sille, että tulevasta suhteesta voidaan sopia tarkemmin. Nyt mukana päätöksissä on niin rajua omaa ja puoluepoliittista peliä ja omien etujen varmistelua, että voi hyvin kysyä, ovatko poliitikot varmasti päättämässä erosopimuksen ehdoista brittien ja Britannian paras mielessään. Skotlannilla on omat intressinsä, Pohjois-Irlannilla ja Englannilla omansa, ja eri alueiden kansanedustajilla taas omansa. Myllerryksessä ei hämmästyttäisi, jos Skotlanti päätyisi jälleen uuteen itsenäistymisäänestykseen ja eroamaan Britanniasta tai Pohjois-Irlannista syntyisi uusi raastava riita. Silloin Isosta-Britanniasta olisi jäljellä enää Pikku-Britannia. Jos britit oikeasti olisivat järkeviä, he istahtaisivat alas, tutkisivat liki 600-sivuisen eroluonnoksen, keskustelisivat uusien faktojen perusteella asiasta – ja järjestäisivät EU-erosta toisen kansanäänestyksen. May on vastustanut uutta kansanäänestystä vedoten kansan tahtoon ja jo tehtyyn päätökseen, mutta kannattaa kysyä: jos tilanteet ja tiedot muuttuvat olennaisesti päätöksen jälkeen, eikö päätös kannattaisi tarkistaa? Kampanjointi oli brexit-äänestyksen alla täynnä epämääräisyyksiä ja pelonlietsontaa. Nyt kansalaiset ainakin teoriassa tietäisivät enemmän eron seurauksista ja kustannuksista. Siksi asiasta kannattaisi äänestää uudelleen. Britannia on tekemässä sen kokoluokan päätöstä, että se olisi viisasta miettiä vielä kerran, jos toisenkin. Jos ero olisi edelleen enemmistön valinta, ainakin päätös olisi koeteltu ja varmistettu. May sanoi sopimusta brittiparlamentille esitellessään, että haluaa tehdä oikeita, ei helppoja ratkaisuja. Uusi kansanäänestys ei ole helppo vaihtoehto, mutta se olisi oikea vaihtoehto.