Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Jari Aarnio vetosi oikeudessa tietolähdeohjeiden sekamelskaan: "Epäselvyyttä on ollut lähes kaikessa"

–Voi vain sanoa, että epäselvyyttä on ollut lähes kaikessa, totesi Jari Aarnio Helsingin käräjäoikeudessa tiistai-iltapäivänä. Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Aarnio vetosi oikeudessa siihen, että poliisin johdolta saadut ohjeet tietolähteiden rekisteröintiin ja kirjaamiseen ovat olleet liian sekavat, eikä niitä ole siksi voinut kunnolla noudattaa. Aarnio, kuten Helsingin poliisilaitoksen johto ja osa poliisin tapahtuma-aikaisesta ylimmästä johdosta, on syytteessä virkarikoksista, koska tietolähdetoimintaa ei ole kirjattu kunnolla eikä valvottu. Aarnion kannalta epäillyt rikokset ovat tapahtuneet vuosina 2008–2013. Tiistaina oli Aarnion vuoro tulla kuulluksi. Oikeudessa hän korosti ohjeiden epäselvyyttä tietolähteiden rekisteröintikäytännöissä, ja samaa hän painotti jo oikeudelle aikanaan toimittamassaan kirjallisessa vastauksessa. Aarnio kuvaili oikeudessa, että epäselvyyttä oli varsinkin siinä vaiheessa, kun tietolähteille valmisteltiin valtakunnallista ja yhtenäistä rekisteriä, johon oli tarkoitus tallettaa vähintään kooditietoa tietolähteistä eri puolilta Suomea. Valtakunnallisen rekisterin ja paikallisen rekisterin välillä oli hänestä hämmennystä. –Ei siitä ottanut erkkikään selvää, Aarnio totesi syyttäjien kuulustelussa. Aarnio: rekisteri oli, mutta se kuivui kasaan Helsingin huumepoliisilla oli Aarnion mukaan käytössään tietolähderekisteri vuodesta 2001 lähtien. Tietolähteen kirjaus tapahtui hänen kertomansa perusteella kahdessa vaiheessa: ensiksi tiedon tuonut poliisi sai Aarniolta koodin, jolla viitattiin tietolähteeseen. Sitten koodi ja itse tietolähteen tuoma tieto kirjattiin rekisteriin, jota ylläpiti Aarnion alainen. Aarnion mukaan itse vihjetietoa sisältävässä rekisterissä oli vain tietolähteestä koodi kirjattuna, ja hänen tiedoissaan oli tiedon antajan henkilöllisyys. Hän painotti oikeudessa myös sitä, että tietolähteeltä piti olla suostumus kirjaamista varten. Tarkoitus oli, ettei tietolähteen henkilöllisyys olisi koskaan vaarana paljastua. –On ihan main point, että henkilöllisyys pysyy varmuudella salassa, Aarnio sanoi. Käytännössä tapahtui hänen mukaansa kuitenkin muutos, kun Helsingin huumepoliisiin kohdistettu ensimmäinen virkarikostutkinta alkoi vuonna 2007. Virkarikostutkinnassa yhtenä epäilynä oli, katsooko huumepoliisi tietolähteidensä tekoja läpi sormien. Aarnion mukaan julkisuusmylläkkä sai ihmiset perumaan omia suostumuksiaan pelkona, että heidän henkilöllisyytensä paljastuisi. Kun peruutuksia alkoi tulla, rekisterimerkintöjä alettiin poistaa. Syyttäjien kysyessä, miksi kaikki tieto piti poistaa jos henkilö halusi omat tunnistetietonsa pois, Aarnio vastasi, että tiedosta olisi voinut silti mahdollisesti tunnistaa kyseinen henkilö. Oikeudenkäynnissä Aarnio kommentoi myös väitettä, että Helsingin huumepoliisi olisi kiertänyt rekisteröintivelvoitetta puhumalla vain satunnaisista tiedonantajista. Hän piti väitettä kummallisena ja totesi, että saatu tieto voi olla satunnaista. –Samalta ihmiseltä voi saada satunnaisia tietoja, hän sanoi. Aarnio myös sanoi ajattelevansa, ettei ihmisten kaikki yhteydenpito poliisiin ole tietolähdetoimintaa. Tiesikö johto? Jari Aarnion lisäksi Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnan epäselvyyksiä koskevassa kokonaisuudessa ovat syytettyinä muun muassa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero , Helsingin entinen poliisipäällikkö Jukka Riikonen ja silloinen apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapio . Heidän kannaltaan syytteissä on kyse ennen kaikkea siitä, laiminlöivätkö he valvontavastuutaan. Tiistaina käräjillä Aarnio sanoi, että hän oli ainakin säännöllisessä yhteydenpidossa apulaispoliisipäällikköön, koska tämä johti operatiivista toimintaa. Aarnio myös sanoi, että hän toi viikkopalavereissa yksiköiden johtajien tietoon myös tietoa, joka "täytyi ymmärtää" tulleen poliisille "hiljaisena tietona". Mahdollisissa tietolähdetoimintaa koskevissa epäselvyyksissä Aarnio kertoi, että hän olisi kääntynyt Helsingin poliisissa tietolähdetoiminnasta vastanneen rikostarkastajan puoleen. Samainen, sen aikainen rikostarkastaja on myös syytteessä kokonaisuudessa. Häntä on myös määrä kuulla oikeudenkäynnissä myöhemmin. Syyttäjä vaatii lukuisille korkea-arvoisille, nykyisille ja entisille, poliiseille rangaistusta ensisijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Jari Aarniolle syyttäjä vaatii neljän kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta. Syytteiden mukaan tietolähdetoiminnan valvontaa on laiminlyöty Helsingin huumepoliisissa. Kaikki vastaajat kiistävät syytteet ja vaativat niiden hylkäämistä. Sivuaa tynnyrihaaraa Virkarikosoikeudenkäynti sivuaa myös niin sanotun huumetynnyrijutun tutkintaa, ja tynnyrijutun tutkinnan vaiheet nousivat esiin myös tiistaina käräjäoikeudessa. Aarnio tuomittiin käräjäoikeudessa lukuisista törkeistä huumausainerikoksista vuosiksi vankeuteen. Tuomio ei ole lainvoimainen, ja hovioikeuden on määrä antaa asiasta ratkaisunsa ensi vuonna. Aarnio tuomittiin myös niin sanotussa Trevoc-seurantalaiteyhtiön haarassa vankeusrangaistukseen. Tuomio sai lainvoiman, kun KKO ei myöntänyt sille valituslupaa.