Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Nyhersin ja nyhersin, kunnes kolikot eivät edes mahtuneet helmikukkaroon, mutta äiti itki onnesta" – Katso Aamulehden lukijoiden kuvat kauheimmista käsitöistään

Pyysimme lukijoitamme lähettämään meille kuvia ja kertomuksia pieleen menneistä käsitöistään. Toinen toistaan liikuttavimpia taidonnäytteitä saapuikin sähköpostiimme iso liuta. Aina ei mene niin kuin suunnitellaan. Tässäpä kokoelma pieleen menneitä puuhasteluja. Pusero mörssärille Opettelin neulomaan 1990-luvulla ja tein rakkaalleni villapaidan. Lankana oli Novitan 7-veljestä ja selkeä ohje. Noudatin ohjetta pilkuntarkasti. Erityisen tarkkana olin ohjeen puikkokokomerkinnän noudattamisesta. Koko oli miehen M. Liian iso siitä tuli, kuten kuvasta näkyy. Ei tuttavissa eikä kirppariväessä ollut riittävän isoa miestä paidan sisään ujutettavaksi. Lopulta pakkasin paidan pahvilaatikkoon saatelappusen kera. Vein lootan postitoimistoon ja pakettikortin vastaanottajaksi "Mika Halvari, Kemi". Sain kuulamörssäriltä kiitospostia ja paita oli kuulemma sopiva ja hän piti siitä. Sellainen oli ensimmäinen oikea neuletyöni. Meni 20 vuotta ennen kuin tartuin uudestaan puikkoihin. Nyt ymmärsin, että puikot pitää sovittaa omaan neulekäsialaan. Eeva-Liisa Nieminen Äiti avitti Se oli 70-luvun puoliväliä, kun koulussa piti kutoa sukat, jotka olisi laitettu esille joulujuhlaan seinälle. Olin noin kymmenenvuotias eikä kärsivällisyys kuulunut hyveisiini. Sain määräaikaan mennessä isolla porulla väännettyä tekeleen, joka oli löysien silmukoiden ansiosta varmaan numeroa 65 ja kantapäässä oli 3 kertaa 3cm reikä. Toinen sukka olikin kaunis tiivis normaalikokoinen, josta näki heti, että kiltti äitini oli sen kutonut. No, minun sukkani ei sitten päässyt esille, eikä nostanut arvosanaani. Itseni mielestä sukat oli tosi hauskat. Valitettavasti kuvaa ei siihen aikaan tällaisista otettu, mutta luokkakaverit sen varmaan muistaa. Satu Niemimaa Liikutuksen kyyneleet Kun olin 1960-luvulla noin kymmenvuotias, päätin kunnianhimoisesti ommella äidille äitienpäivälahjaksi helmikoristellun kukkaron. Kukkarokehyksenkin olin jostain hankkinut, ja oli myös kaunis pitsikangas ja vaaleanpunaisia pieniä helmiä. Ompelu jäi viimeiseen iltaan. Mahdoinkohan mitata kangasta mitenkään, kun sitä leikkasin? Innoissani vain ompelin kauniita helmiä kankaaseen. Totuuden hetki koitti, kun vertasin kangastilkkujani kukkarokehykseen: ei mitään mahdollisuuksia liittää niitä yhteen. Ehkäpä tekisinkin sellaisen solmittavan nyssykän? Nyhersin ja nyhersin, äiti kävi jo monta kertaa käskemässä nukkumaan - ja kukkaro vain pieneni pienenemistään kuin hiiren takki sadussa. Lopulta oli pakko luovuttaa. Kukkaroon mahtui vain yksi markan kolikko, jollaisen sinne sitten laitoinkin. Aamulla isä keitti leivoskahvit ja minä annoin lahjani. Käyttökelpoista kukkaroa en saanut aikaan, mutta perinteisen äitienpäivälahjan tavoite kyllä toteutui: äiti itki liikutuksesta Johanna Rauhala Langanpätkät Hei! Tämä on poikani tekele ala-asteelta. Tarkoitus oli tehdä kaulahuivi. Emme lainkaan ymmärrä mistä nuo langanpätkät tulivat. Myös veljelläni on samaa vikaa. Hän teki pannulapun eikä viitsinyt sitten kauheasti lisätä silmukoita eli patalakkihan siitä tuli. Luulenpa, että tuo on aika yleistä. Satu Niemimaa Sukka suureni Nuorena kudoin siskoni miehelle villasukat joululahjaksi. Avattuaan paketin siskoni huomasi, että toinen sukka oli huomattavasti isompi. Siskoni oli ompelija ja teki itse kauniita palmikkosukkia ja vaikka mitä. No nauruksihan se meni joulun jälkeen. Muistaakseni siskoni purki sen isomman sukan ja teki sen uudelleen. Kuvaa siitä ei valitettavasti otettu. Silloin ei ollut ohjeita vyyhdissä niin kuin nykyään. Nyt teen lapsenlapselle vaaleanpunaista sukkaa, lanka on valmiiksi kuvioitua ja yritän muistaa silmukkamäärät ja kavennukset. Näyttää ainakin hyvältä. Eija Salokatve Univelka vei kerrokset Olen puolivuotiaan lapsen äiti. Lapsella on refluxi, joten en ole viimeiseen puoleen vuoteen nukkunut yhtään kokonaista yötä. Parhaimmat yhtäjaksoiset unet ovat olleet maksimissaan kolme tuntia. Tämän on täytynyt pehmittää aivoni, sillä halusin tehdä joulumyssyn pojalleni. Ensimmäinen kuva on millainen olisi pitänyt tulla ja toinen työn tulos. Poikani oli täysin tyytyväinen lopputulemaan. Kun ryhdyin tutkimaan, mikä oli mennyt vikaan, olin jättänyt vain 40 kerrosta kutomatta Terhi Luomala Suomen Kädentaidot -messut järjestetään 16.–18.11.2018 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Pyysimme lukijoiltamme kuvia heidän pieleen menneistä käsitöistään. Kuvien käsityöt ovat saamiamme esimerkkejä siitä, kun kaikki ei suju kuin Strömsössä.