Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Niin metsä vastaa kuin sitä kohtelee

Parhaillaan kiistellään siitä, mikä on metsien vuotuinen kasvu ja millaiset hakkuumäärät ovat mahdollisia tulevina vuosikymmeninä. Metsillemme on kuitenkin tulossa hiilinieluvelvoite, joka kiristää hakkuiden enimmäismääriä. Silti jatketaan suunnitelmia Äänekosken biotehtaan kaltaisten jättiläisten rakentamiseksi eri puolille Suomea. Ovatko suunnittelijoiden jalat tukevasti metsämaassa vai peräti ilmassa? Metsämme ovat tällä hetkellä varsin nuoria ja harvoja. Kymmeniä vuosia metsienhoidossa jatkuneet avohakkuut, metsän maaperän raju muokkaus ja puupellot ovat tuoneet ongelmia, joita ei osattu ennakoida. Valtaosa metsien luontotyypeistä ja elinympäristöistä on nyt uhanalaistunut tai katoamassa. Uhka koskee sekä kasveja että eläimiä. Viimeaikaiset tutkimukset antavat uutta tietoa metsien hyvinvointiin liittyen. Ilman metsämaan sienirihmastoja meillä ei olisi lainkaan metsiä, väittävät tutkijat. Sienirihmoja on valtavasti kaikkialla metsämaassa. Ne antavat puiden juurille kivennäisaineita ja vettä. Puut antavat vuorostaan sienille sokeria. Ihmisetkin hyötyvät sienirihmastojen kasvattamista sienistä syksyisin. Suomen metsätalous on pitkään perustunut avohakkuisiin, joka on aiheuttanut marjoille, erityisesti mustikalle suurta vahinkoa. Metsien kaskeaminen ei tappanut mustikkaa, koska siihen ei liittynyt muuta voimakasta maanpinnan käsittelyä. Syynä on se, että noin 70-90 prosenttia mustikan biomassasta eli juuristosta on maan alla näkymättömissä. Maanpinnan raju muokkaus rikkoo juuriston vuosikymmeniksi. Kasvu palautuu ennalleen vasta 30-40 vuoden kuluttua. Uusi avohakkuu tuhoaa elpyvän mustikan kasvun. Mustikoita käyttävät metsässä liki kaikki eliölajit hyönteisten toukista karhuihin. Marja ei mätäne käyttämättömänä metsiin. Uusi uhka on ilmastonmuutos. Vaikka puulajimme ovat sopeutumisen mestareita, nekään eivät kestä kaikkea. Lauhat talvet, myrskyt, kuumuus, kuivuus, tykkylumi, haitalliset sienitaudit ja hyönteiset aiheuttavat suuria uhkia. Hyönteisuhkia tarjoavat kirjanpainaja, mäntyankeroinen ja havununna. Puupellot tarjoavat maittavan ruokapöydän metsien tuholaisille. Jatkuvapeitteisen, jatkuvasti kasvavan metsän eliöstö on sen sijaan monipuolinen. Se kasvattaa vastustajia metsien vihollisille. Mikä estää suomalaisia suhtautumaan sekä järjellä että tunteella metsiimme? Puu on valtavan monipuolinen raaka-aine. Metsä on mahdollistanut suomalaisten elämän täällä karussa ja kauniissa Pohjolassa. Terve metsä tuottaa monipuolisesti raaka-ainetta myös uudenlaisiin tuotteisiin: biohiili on lannoite ja torjunta-aine, mikrosiru voi olla sellupohjainen, kuusijätteestä saadaan virtsavaivalääkettä, mikrosellu voi korvata alumiinin, haavoihin voi käyttää pihkasalvaa, ja niin edelleen. Ehkäpä suomalaisesta puusta tehdään tulevaisuudessa muovin korvaaja. Ehkä voimme sanoa ylpeästi, että Suomi edelleen elää metsästä. Metsä myös kirkkomme olla saa. Suomen metsät kuuluvat valtaosin pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Jääkauden jälkeen puista ensimmäisenä saapui koivu, sen jälkeen mänty ja viimeisenä vain noin 4 000 vuotta sitten idästä kuusi, joka valtasi vähitellen moreenimaita. Tällä hetkellä mäntyvaltaisia metsiä on noin 50 prosenttia ja kuusivaltaisia noin 30 prosenttia. Loput ovat koivu- ja lehtovaltaisia. Noin 60 prosenttia on yksityisomistuksessa, hieman alle 30 prosenttia on valtion ja loppu kuuluu yhtiöille ja eri yhteisöille. Lähde: Aira Aarnio