Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

11.11. kello 11 – Ensimmäisen maailmansodan päättymisen hetki on sopiva kohta pohtia sotien syttymisen syitä

Yhdestoista yhdettätoista kello yksitoista. Ensimmäisen maailmansodan päättymisaika on helppo muistaa. Jos luet tätä pääkirjoitusta sunnuntaiaamupäivällä, on tuon järkyttävän ja ihmisyyttä koetelleen sodan päättymisestä kulunut tasan vuosisata. Toinen suhteellisen helposti muistettava fakta on, että ensimmäinen maailmansota kesti neljä vuotta, kolme kuukautta ja kaksi päivää. "Sota, joka lopettaa kaikki sodat" on yksi harhaanjohtavimpia iskulauseita, joita poliitikot ja muut päättäjät ovat maailmanhistoriassa viljelleet. Ensimmäinen maailmansotakaan ei merkinnyt loppua aseellisille konflikteille, vaan loi pohjaa toiselle maailmansodalle. Kolmatta ei ole tullut, koska toisen lopuksi keksittiin atomiaseet. Niitä on maailmassa nyt niin paljon, että yhden avaintenkääntöoperaation seuraus olisi planeetan tuho tai ainakin ihmis- ja pitkälti muunkin eliökunnan loppu. Sodat eivät kuitenkaan ole maailmasta loppuneet. Niitä on vain onnistuttu käymään eri puolilla maailmaa siten, että suurten maiden osallistuminenkaan niihin ei ole aiheuttanut sellaista tilannetta, että ydinasemahdit olisivat käyneet toistensa kimppuun. Historiallisesti elämme hyvin rauhallista aikaa. Sodat tappavat ihmisiä suhteessa väkimäärään nyt selvästi vähemmän kuin 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Tämän tuhatluvun ensimmäiset vuodet olivat suorastaan ruusuisia. Syyrian sota nosti käyrän pitkästä aikaa kasvuun kuluvan vuosikymmenen alussa. Rauhan asiaa on silti syytä saarnata yhä sivistyneelle länsimaailmallekin. Miksi? Vastaus löytyy toisesta kuluneesta maailmanpolitiikan iskulauseesta: Kertaakaan ei ole aito demokratia hyökännyt toista demokratiaa vastaan. Juuri nyt sellaisia valtioita, joita voi ehdoitta kutsua demokratioiksi, on Maapallolla yllättävän harvassa. Suurimmista valtioista Intia ja Yhdysvallat ovat ainakin muodollisesti pääosin sitä, mutta Kiina on yksipuoluemaa ja Venäjä sekä useat muut liikkuvat yksin- tai harvainvallan suuntaan. Planeetan viidenneksi väkirikkaimmassa valtiossa, Brasiliassa, nousi juuri valtaan autoritaarisuutta uhkuva äärioikeistolainen presidentti. Filippiineillä, joka on 13:nneksi väestöllisin, häärii ajatuksiltaan ja käytökseltään täysin vinksahtanut valtionpää. Kun demokratiat harvenevat, sotien syttymisriski kasvaa. Riski kasvaa myös, kun taloudellinen keskinäisriippuvuus vähenee. Kun esimerkiksi nostetaan tullimuureja ja muuten estetään ulkomaankauppaa. Nykymaailmassa maailmankauppa ja taloudellinen keskinäisriippuvuus ovat onneksi niin pitkällä, että niitä on vaikea pysäyttää totaalisesti. Mutta pelkästään se, että pyritään kahdenkeskisiin sopimuksiin monenvälisten sijasta, on askel väärään suuntaan. Toisaalta on väitetty, että juuri 1800-luvun lopulla alkanut globalisaation aalto johti ensimmäiseen maailmansotaan. Samoin on nähty yhtymäkohtia maailmanlaajuisessa kehityksessä silloin ja nyt. Ero on siinä, että sotatekniikan kehittymisen takia meillä ei ole enää varaa sodan riskin ottamiseen. Siihen käytetty henkinen energia olisi sen sijaan suunnattava globaaliin yhteiseen taisteluun ilmastonmuutosta vastaan.