Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Uhkakuvilla ja kristinuskolla kampanjointia ei pidä hyväksyä EU-johtajilta – saksalainen Weber flirttailee populisteille ja kampanjoi pumpernikkeleillä

Saksalainen Manfred Weber jakoi Helsingin Messukeskuksessa lisäaineilla kyllästettyjä jättipipareita, pumpernikkeleitä. Ne on kääritty turhaan muoviin. Epäekologisuus loistaa muoviin hukkuvalle Välimerelle asti. Weberin kampanjaryhmä jakoi toimittajille paperilla "Weberin Euroopan" suuntaviivat. Saksalainen väittää yhdistävänsä Euroopan, mutta hänen sanansa kertovat muuta. Weber puhuu ja kirjoittaa "meistä kristittyinä" ja kertoo, kuinka hän istuu katolisessa kirkossa. –Olemme kristittyjä demokraatteja, Weber alleviivasi ainakin seitsemästi puheessaan – ja keräsi jokaisella kerralla aplodit, kerta kerralta aavistuksen suuremmat. Baijerilainen totesi, että hän ei välitä siitä, jos häntä kritisoidaan konservatiivisuudesta. Jossakin – yhden kerran – vilahtivat uskonnonvapaus ja sananvapaus, mutta ne hautautuvat weberiläisessä puhetavassa kristityn EU:n alle. Weber puhui tunteikkaasti Brysselin terrori-iskuista ja julisti, että EPP pysäyttää laittoman siirtolaisuuden ja asettaa tiukan kontrollin ulkorajoille. Eurooppa kuulemma alkaa Bulgarian ja Turkin rajalta, jossa siirtolaiset on pysäytettävä rajajoelle. Näin Weber suorastaan julisti ja lietsoi itseään sanoillaan poliittiseen hurmokseen. –Turkista ei voi tulla EU:n jäsentä, Weber sanoi. On selvää, ettei Turkki nykyisellään kuulu EU:hun, mutta nyt pitäisi puuttua virtahepoon omassa olohuoneessa. Siihen ei Weberin rohkeus riitä. Hänen kristitty ja konservatiivinen Euroopan unioninsa uhkaa käpertyä sisäänpäin ja sulkeutua. Korostamalla seitsemän kertaa kristittyä Eurooppaa Weber flirttailee Unkarin, Puolan, Itävallan, Ranskan, Italian ja monien muiden maiden populisteille. Laiton siirtolaisuus, terrorismi ja suurten maailmanuskontojen väliset jännitteet ovat aikamme vitsauksia, mutta niiden valjastaminen Euroopan uudistamisen poliittiseksi polttoaineeksi ei lupaa hyvää. –Älkää johtako pelolla ja vihalla, johtakaa toivolla ja ratkaisuilla, Alexander Stubb vetosi Euroopan kansanpuolueen poliitikkoihin. Stubb puhui ennen Weberiä. Ja suomalaisen jälkeen Weber johti pelolla. Unkarin pääministeri Viktor Orbán taisi hykerrellä kuunnellessaan Weberin kristillistä rajavalvontapuhetta. –Olkaa hyvät ja nouskaa barrikadeille puolustamaan liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota, Stubb kehotti ja puhui Donald Trumpista ja Britannian EU-erosta isoina iskuina liberaalille demokratialle. Stubb painotti, että Venäjän naapurissa Suomen olemassaolo on aina rakentunut vapauden arvojen puolustamisen varaan. Weber puhuu niin ikään arvoista, mutta hänen puhetapansa sulkee jo valmiiksi yhteisen arvopohjan ulkopuolelle kymmenet miljoonat EU-kansalaiset. Helsingissä – ja pian myös Tampereella ja Turussa – on paljon peruskouluja, joissa yli viidenneksellä oppilaista on maahanmuuttajatausta. Miten he ottavat Manfred Weberin johtaman EU:n omaksi kodikseen, kun tärkein EU-johtaja määrittelee unionin tulevaisuutta yhden uskonnon kautta? Mitä ajattelevat nuoret Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja monissa muissa erilaisten arvojen ja katsomusten värittämissä yhteiskunnissa? Pahasti näyttää siltä, että Weberistä tulee yksi ajan koleaa henkeä kuvastava symboli vuosikymmenelle, jonka henkistä ilmapiiriä leimaavat populismi, nationalismi, Trump, Putin, Krimin miehitys, brexit, Orbánin kaltaiset johtajat ja suomalaisten äänestäjien haikailu vahvan johtajan (tasavallan presidentti Sauli Niinistön ) perään. Weber on demokraatti, kyllä. Mutta nurkkakuntaisuus ja käpertyminen eivät ratkaise EU:n ongelmia. Seuraava eurooppalainen suurpoliitikko on se, joka nousee kansainväliselle näyttämölle puhumalla optimismista ja toivosta.