Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Sisällissotaan osallistuneet naiset puhuvat tuoreen kuoroteoksen kautta – laulajat kulkevat yleisössä, mikä koskettaa sekä katsojaa että esiintyjää

1918 muistovuosi on kohta eletty loppuun, mutta kiinnostus sadan vuoden takaisiin tapahtumiin ei Tampereella ole täyttänyt kaupunkilaisten mittakuppia. Selvittämättömiä asioita riittää siitä, mitä sisällissodassa oikein tapahtui. Yhteiskuntatieteiden tohtori Anne Koski kaivoi alkuperäisiä punakaartin naisten tekstejä Suomalaisen kirjallisuuden seuran, Työväen arkiston ja Kansallisarkiston sisällissotaa käsittelevistä muistitiedoista. Niitä oli paljon. Teksteistä välittyy paitsi riemu itsenäisenä ja vapaana olemisesta, myös pelko, uho, katumus ja rauha. Ensi sunnuntaina tamperelainen Naiskuoro Tellus laulaa noihin teksteihin sävellettyjä lauluja Pakkahuoneella kahdessa esityksessä. Pakkahuoneen ensi-ilta on likimain myyty loppuun, joten kiinnostuneiden kannattaa miettiä reissua Valkeakoskelle 18. marraskuuta. Yksi syy suosioon on se, että Tellus-kuoro on Tampereella entuudestaan hyvin tunnettu. Liikkuva kuoroteos on omanlainen Aukeaman pääkuva on teoksen läpimenoharjoituksista Johanneksen koulun pihalta. Liikkuvassa kuoroteoksessa laulajat liikkuvat yleisön seassa. Se on hyvin koskettavaa sekä kuulijalle että laulajalle. Esitys tulee iholle. –Liikkuva kuoroteos on ihan oma taiteen lajinsa, sanoo Anne Koski, Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät -esityksen tuottaja. Susinartut oli punakaartiin liittyneiden naisten haukkumanimi, kuten ryssänhuorakin. –Kuoron liike tapahtuu paikoitellen ryhmävaistonvaraisesti, näkemättä toisiamme. Yhteissoinnin lisäksi yksittäisten laulajien äänet voivat erottua. Kuulija voi valita, katsooko ja kuunteleeko tuota vai tuota laulajaa. Esitys on aina ainutlaatuinen esitystilan ja sen akustiikan mukaan sekä samalla moniaistinen. Anne Koski myös laulaa Tellus-kuorossa. Tuottajan yksi suuri työ oli hankkia teokselle rahat. Se oli vaikeaa. Alussa se näytti mahdottomaltakin, mutta Koneen säätiön mukaan tulo ratkaisi asian viime vuoden lopulla. Valkeakoskella palasi vain kaksi Esitys viedään paikkakunnille, jotka liittyvät punakaartin naisten historiaan sisällissodassa. Lahti on valittu Hennalan vankileirin vuoksi. Turun Maarian naiskaarti oli sotilaallisesti varsin hyvin koulutettu ja osallistui sisällissotaan myös Tampereella. Helsingissä ollaan Suomenlinnan vankileirien vuoksi, Hämeenlinnan leirille keskitettiin naisvankeja ja Tampereella oli naiskaarti sekä kaupungissa että Pispalassa. –Kotkaan emme päässeet, ja Viipuri jätettiin väliin. Valkeakoskella olemme, koska siellä naiskaartin kohtalo oli kova. Taustaksi tutustuin Marjo Liukkosen väitöskirjaan. Hän oli pystynyt laskemaan naisten kohtalon nuppi nupilta, usein jopa tarkemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa. Elävänä kotiin palasi Valkeakoskella vankileireiltä vain kaksi naista. Se on kovaa. Näin ei käynyt edes kovin monelle mieskaartille. Tellus-kuoron koko tässä esityksessä on 36 henkeä, eli sisällissodan lukumäärillä noin plutoonan verran. Sovintoon ei päästä mahtikäskyllä Susinartut kuvaa naisten aikaa vankileireillä ja sieltä paluun jälkeisiä tuntoja. –Esitys tulee tähän päivään. Pohdimme sitä naisten hiljentämistä ja suoranaista naisvihaa, jota oli sata vuotta sitten ja jota on yhteiskunnassa edelleen tänä päivänä. Naisiin ja tyttöihin kohdistui vuonna 1918 väkivaltaa, eikä se ole ohi nytkään, sanoo Anne Koski. Hänen mielestään ei voi piiloutua sanomalla olen puolueeton. Sen sijaan kannattaa yrittää ymmärtää molempia puolia. –Jos sanoo, että hienoja ihmisiä olivat he, jotka eivät ottaneet osaa sisällissotaan, on jälkiviisas ja vähän tekopyhä. Presidentti Sauli Niinistö ja Suomen kirkko pitävät sovintoa tärkeänä. Minun mielestäni voi nyt miettiä, päästäänkö sovintoon mahtikäskyllä eli ikään kuin velvoittamalla siihen. Jokaisen on tiedostettava oma suhtautumisensa sisällissotaan ja tehtävä sovinto omalla kohdallaan. Erilaisten tunteiden ilmaisuun on vapaus. Kirjailija Väinö Linna on sanonut: "Totuus ei ole punainen eikä valkoinen, se on inhimillinen ja siksi se on enimmäkseen kipeä." –Se on viisaasti sanottu. Vielä olisi selvitettävää sadan vuoden takaisissa tapahtumissa. Muistovuonna ei ole saatu pahemmin satsauksia tutkimukseen, joka voisi edistää aidosti sovintoa. Kummankin osapuolen edustajat voisivat arvostaa toisen historiaa. Kumpikin on tehnyt virheitä, sanoo Anne Koski. –Me naiset voisimme myös arvostaa omaa historiaamme. Naiset ovat olleet eturintamassa ja kansalaisia siinä missä miehetkin. Olemme tehneet oman osamme ja voimme olla siitä ylpeitä. Hirmuinen määrä aineistoa Anne Koski kävi valtavaa aineistomäärää läpi tutkijan kokemuksella ja oman vaistonsa ohjailemana. Kaikki runot ovat omaperäisiä, lauluvihoissa toistuvista poikkeavia. –Tämä on uutta, vaikka muistovuosi on näin lopuillaan. Aineistossa on myös iloista ja humoristista näkökulmaa, jotta yleisö ei uupuisi vankileirien kauheuteen. Säveltäjätkin toimivat intuitionsa varassa. Jos runo alkoi soida päässä, se tehtiin. –Arkistoista löysin esimerkiksi yhden oikean työläisnaiskirjailijan, jonka runoja ei ole julkaistu ja omaperäisen naiskirjoittajan, jonka tekstit kuvasivat vankeutta aistimellisena kokemuksena. On eräänlainen kulttuuriteko, että nämä tekstit nyt pääsevät sävellettyinä julki. Minulle ovat läheisiä Ida Maria Saarisen runoihin sävelletyt laulut. Meillä on ollut kontakti hänen sukuunsa ja heitä tulee konsertteihimme. Tellus-kuoro koostuu harrastajista, joten he voivat harjoitella vain viikonloppuisin. Myös esitykset täytyy sijoittaa viikonloppuihin. Musiikki on tehty kuoroa ajatellen ja sen suuhun sopivaksi. Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät -esitys koostuu yhdeksästä uudesta ja kantaesityksensä saavasta sävellyksestä, jotka on tehty sisällissotaan osallistuneiden naisten aikaisemmin julkaisemattomiin runoihin ja lauluihin. Sävellystyön ovat tehneet Tellus-kuoron johtaja Petra Poutanen-Hurme ja Tellu Turkka. Koreografian, näyttämöohjauksen ja dramaturgian teokseen on suunnitellut Päivi Järvinen. Hän on liikkuvien kuoroteosten pioneeri Suomessa. Konserttikiertue ulottuu kuudelle paikkakunnalle. Taiteellista työtä ovat tukeneet Koneen Säätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Tradeka. Mesenaattikeräys tuotti kesällä 6 000 euroa. Yhteistyökumppanina toimii Nextiilipaja. Naiskuoro Tellus on osa Pispalan musiikkiyhdistys ry:tä.