Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Vatsa sanoi poks ja aivot sanoivat stop – se oli päivä, kun päätin tehdä jotain täysin toisin

Ensimmäisen kerran minua närästi kuudennella luokalla. Tuolloin en tietenkään tiennyt, mistä oli kyse. Lisäksi tunne oli erittäin satunnainen ja harvinainen. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin kuljin ympäri opiskeluasuntoa. Rintalastan alla oleva polte oli tuskainen ja kesti tuntikausia. Yön pimeydessä ajattelin jo loppuni tulleen. Joitakin viikkoja myöhemmin, parin lääkekuurin ja tähystyksen jälkeen, sain diagnoosin nimeltä refluksi. Ruokatorven ja vastalaukun välinen sulkijalihas on löysä, joten vatsan sisältöä pääsee väärään suuntaan. Tämä refluksikaverini on siitä asti kulkenut rinnallani. Tähystysputkea olen niellyt useamman kerran, on tehty takaisinvirtaustestejä ja ph-mittauksia. Olen syönyt lukemattomia lääkekuureja, tiukentanut ruokavaliota ja kohottanut sängynpäätä. Refluksi on siitä erikoinen ystävä, että se tulee leikkimään vähän miten sattuu. Elämä voi olla hyvinkin epäsäännöllistä, stressaavaa ja kahvipitoista, mutta oireita ei juuri tule. Toisinaan taas syön esimerkillisesti ja nukun levollisesti, mutta oireet vyöryvät päälle. Yleensä närästysoireet ovat häipyneet lääkekuurin jälkeen. Viime vuosina vaivasta on tullut sitkeämpi. Happosalpaajat ovat sille vähän kuin karkkia. Mukaan on tullut myös uusia oireita. Polte rintalastan alla, yölliset yskäkohtaukset tai kuuma vesi kurkussa eivät enää riitä. Tutuksi on tullut oikean kylkikaaren alle säteilevä kipu sekä kuristava tunne kurkussa. Joitakin vuosia sitten refluksi sai kolonoskopiassa kaverin, ärtyneen suolen oireyhtymän. Turvonnut vatsa, jatkuva ähkymäinen olo, järkyttävät ilmavaivat, krampinomaiset kivut ja yleinen epämukavuus saivat lopulta selityksen. Totuin elämääni näiden kahden leikkikenttänä, närästyslääkkeet kassissa ja vatsa jatkuvana ilmapallona. Muutama kuukausi sitten tuli mitta täyteen. Lääkkeitä olisi pitänyt syödä jatkuvasti ja kasvavia määriä. Vatsan turvotus oli pahentunut entisestään: ei ollut aamua, etten olisi näyttänyt raskautetussa tilassa olevalta naiselta. Päätin tehdä totaalisen ja lopullisen muutoksen ruokavaliooni. Lähdin hakemaan tietoa ja yllätyin: miksi tätä kaikkea ei ollut minulle kerrottu aiemmin reseptien sijaan. Toisaalta en ollut tuolloin vielä saavuttanut omaa kyllästymispistettäni, joten en olisi ollut informaatiolle otollista maaperää. Täytyy myös rehellisesti myöntää, että paljon jo tiesin, mutta kaikkea en ollut tiedostanut saati sitten omaksunut. Olen ollut nyt neljä viikkoa laktoosittomalla, gluteenittomalla ja fodmap-hiilihydraatteja välttävällä ruokavaliolla. Ensimmäiset kymmenen päivää vältin myös sokereita, mutta rajansa tietysti kaikella. Lisäksi syön pienempiä ruoka-annoksia ja kahvin jätin toistaiseksi kokonaan. Toisen viikon loppupuolella huomasin muutoksen, olin käyttänyt vähemmän lääkkeitä. Oli myös tilanteita, että vatsaa ei ikään kuin ollut olemassa. Kolmannella viikolla tilanne oli vielä parempi: kului päiviä, että en käyttänyt lääkkeitä ollenkaan. Tiedän, että vatsani vaivat ovat ja tulevat olemaan aaltoilevia, vaikka olisin kuinka kuuliainen ruokavalioni suhteen. Aivot ja vatsahermot kun ovat kummallinen ja yksilöllinen yhdistelmä. Lisäksi retkahdukset ovat todennäköisiä, mutta nyt on ainakin tie, jolle voi pyrkiä takaisin.