Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Demokratian kriisi lievittyisi, jos oikeasti suuria kysymyksiä saataisiin ratkottua

Edustuksellisen demokratian kriisi alkaa olla puheenaiheena hiukan kuin Vain elämää -ohjelma: jatkuvasti esillä ja kaluttu puhki. Huolta aiheuttavat yllättävät vaalitulokset, "epäluotettavat" äänestäjät, mielipidekyselyiden oikeellisuus, etenkin suomalaisten heikko äänestysaktiivisuus ja tietysti se, keitä lopulta äänestetään. Ratkaisujakin on tarjolla. Menneinä vuosina on puhuttu paljonkin esimerkiksi Viron mallin mukaisesta sähköisestä äänestämisestä, mutta se ei tunnu etenevän Suomessa yhtään minnekään esimerkiksi tietoturvaa koskevien kysymysten vuoksi. Erikoista kyllä, samaan aikaan yhä useampi käyttää kännykkää maksuvälineenä ja hoitelee pankkiasioitaan verkossa ilman erityisiä vaikeuksia. Puhutaan myös kansanäänestysten lisäämisestä, kuntalaisaloitteista, lähidemokratiasta – ja internetin ja sosiaalisen median voimasta. Vielä Iranin "vihreän vallankumouksen" aikaan vuonna 2009 hehkutettiin esimerkiksi Twitterin merkitystä siinä, kuinka iranilaiset demokratian vaatijat pitivät yhteyttä ulkomaailmaan. Sittemmin muun muassa Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalit ovat opettaneet, että sosiaalinen media on erinomaisen käyttökelpoinen kanava myös demokratian vastaisille voimille. Siellä voi vaikkapa opettaa, että "perinteinen" media valehtelee. Puhutaan myös internetin kautta osallistamisesta. Italiassa koomikon perustama Viiden tähden liike päätyi vaalivoittajaksi ja hallitusvastuuseen nettiosallistumisen keinojen kautta. Haaveena liikkeessä on, että nettinäppärien nuorempien polvien lisäksi tulevaisuudessa liikkeelle saadaan vanhojen kunnon tekstiviestien kautta myös vanhempi väki, ja liikkeen vaikutussivuston käyttäjämäärät nostetaan sadastatuhannesta miljoonaan mahdollisimman nopeasti. Päästyään hallitukseen populismia, oikeistomielisyyttä, EU- ja eliittikritiikkiä yhdistelevä liike ryhtyi rakentamaan Italiaan velka-ansaa, jonka leviäminen kaikkien eurooppalaisten käsiin uhkaa olla vain ajan kysymys. Perinteisemmällä mallilla kansanäänestykset ja päätösvallan (ja rahan) jakaminen Sveitsin mallin mukaan mahdollisimman paikallisesti voi tuottaa kiinnostusta politiikkaa ja demokratiaa kohtaan. Silti se ei estänyt oikeistopopulistien nousua valtakunnanpolitiikan huipulle Sveitsissäkin. Yhdistävä tekijä (oikeisto-)populistien nousussa ympäri Eurooppaa ja maailmaa on kenties abstraktikin käsitys oman turvallisuuden kokemasta uhasta. Samalla tavalla EU on kätevä ulkoinen syntipukki talousvaikeuksiin hankaline talouskurivaatimuksineen. Kaikki tämä tekee helpoista ja nopeista ratkaisuista ja etenkin vahvoista yksittäisistä johtajista houkuttelevia. Se näkyy Yhdysvalloissa, ja se näkyy Suomessa. Kaikenlaiset yritykset lisätä ihmisten kiinnostusta politiikkaa, demokratiaa ja edustuksellista vaikuttamista kohtaan on syytä toivottaa ilolla tervetulleeksi ja niitä kannattaa kokeilla. Samalla voi miettiä, pelastuisiko usko vaikuttamiseen ja demokratiaan sillä, että asioiden pienentämisen ja yksinkertaistamisen sijaan tartuttaisiin suuriin ongelmiin rohkeudella ja johtajuudella. Syyrialaisilla pakolaisilla pelottelu ei onnistu, jos syyrialaisilla ei ole syytä paeta kotimaastaan.